"Jos puistossa, pihamaalla tai puutarhassa olisi siihen aikaan — teidän ollessanne ulkosalla, käsitättehän — ammuttu laukaus, olisitte te kuullut sen?"
"En olisi voinut olla kuulematta sitä. Pienenkin pistoolin pamahdus olisi kantautunut pitkän matkan päähän niin hiljaisena yönä. Ja senvuoksi olin ehdottoman varma, sir, ettei neiti Tress ollut laukaissut revolveriaan ollessaan ulkosalla. En hetkeäkään ollut kaukana rakennuksesta enkä mitenkään olisi voinut olla kuulematta laukausta — niin, minkäänlaista laukausta joka olisi ammuttu korkeintaan puolentoista kilometrin matkalla."
"On hyvä, että olette ajatellut sitä", kehui Hextall. Palvelijan poistuttua sitä ennen vielä kerran luvattuaan pitää asian tarkoin salassa tohtori kääntyi Darrellin puoleen ja hymyili rohkaisevasti. "Se on paras uutinen, mitä olemme saaneet, Tress", sanoi hän. "Minun on kerrottava se Smithille heti. Ettekö oivalla, mitä se merkitsee — se, ettei Walters kuullut laukausta?"
"En ihan tarkoin", tunnusti Darrell.
"Sen merkitys on jo välähtänyt mieleen useammallekin meistä", selitti Hextall. "Se merkitsee, että hyvin uskottavasti Kesteveniä ei ammuttu siellä, mistä hänet löydettiin, vaan jossakin lähiseudun talossa ja että hänen ruumiinsa kannettiin kuusikon aukeamalle myöhempään samana aamuna. Minun on todella puhuttava siitä Smithille, niin pian kun ehdin Lontooseen tänään iltapäivällä."
"Aiotteko lähteä luotamme?" huudahti Darrell pahoitellen.
"Minun täytyy — järjestin itselleni vapaata aikaa vain kaksi päivää. Mutta minulla on ehdotus teille. Mielelläni pitäisin sisarenne hoidossani vielä jonkun aikaa — enkä sitäpaitsi usko, että hänen on oikein hyvä oleskella täällä juuri nyt — ja arvelen, että menettelisitte viisaasti siirtyessänne joksikin aikaa asumaan kaupunkiin. Huoneistonne on kyllin tilava teitä itseänne, sisartanne ja veljeänne varten, eikö olekin?"
"Sepä on totisesti hyvä ehdotus, ja me noudatamme sitä!" vastasi Darrell. "Tietenkin on huoneistossa riittävästi tilaa meille kaikille kolmelle, ja me lähdemme heti — toissaöisen tapauksen jälkeen tuntuu tämä paikka minusta hieman vastenmieliseltä. Mutta todella — emme ole kuulleet mitään neiti Brockista."
"Kotiopettajattaresta? Niin — siinä uusi arvoituksellinen pulma", lisäsi Hextall. "Mitä tiedätte hänestä?"
"En mitään! Paquita ja minä arvelimme, että nuoren veljemme pitäisi saada opettajatar, ymmärrättehän; satuimme mainitsemaan siitä Kestevenille, ja heti hän vakuutti tuntevansa sopivan henkilön ja toi neiti Brockin meille. Tuota noin — luuletteko hänen tietävän jotakin tästä jutusta?"