"Emme saa paljastaa hänelle mitään", risti Hextall väliin. "Tahdon vain tavata häntä — arvioida häntä."
Walters kutsuttiin Darrellin työhuoneeseen; hänen kasvonsa kuvastivat tylsää kunnioitusta ja huomaavaisuutta hänen santaansa ja tohtori Hextallia kohtaan, hän vastasi tyynesti ja kohteliaasti kaikkiin lääkärin kysymyksiin. Oli aivan totta, että hän Kestevenin kuolinyönä oli nähnyt neiti Tressin ja sellaisissa oloissa tuin oli kuvattu. Hän ei ollut ollut varsin likellä emäntäänsä, mutta oli pannut merkille, että hänellä oli revolveri kädessä. Hän ei ollut hiiskunut sanaakaan tästä asiasta kenellekään muulle kuin herra Tressille. Hextallin puhuessa hänelle hän kuunteli tarkkaavasti. Neiti Tressin mielentila, selitti Hextall, oli viime aikoina ollut pahasti häiriintynyt, ja hän oli ilmeisesti alkanut kävellä unissaan. Otaksuttavasti oli hänen sieluntoimintansa ollut sellainen, että hän mainittuna yönä oli ottanut revolverin mukaansa lähtiessään liikkeelle. Ja olisi parasta, ettei Walters ainakaan toistaiseksi mainitsisi tapahtumasta kenellekään.
Walters nyökkäsi ymmärtävän näköisenä.
"En hiisku siitä sanaakaan, sir", lupasi iän. "En ole aikonutkaan puhua siitä mitään. Pidin velvollisuutenani kertoa siitä herra Tressille, mutta mieleenikään ei ole johtunut mainita siitä muille. Saatte luottaa minuun, sir."
"Sepä hyvä", kiitti Hextall. "Olen siitä hyvilläni. Ja sitten haluaisin lisäksi tiedusta teiltä erästä seikkaa, Walters. Mikäli olen kuullut, olitte te Kestevenin kuolinyönä keskiyön vaiheilla jonkun aikaa kävelemässä puistossa ja pihamaalla?"
"Kokonaisen tunnin, sir", vastasi Walters. "Noin kello yhdestätoista ja neljästäkymmenestäviidestä kymmentä vaille yhteen."
"Oliko yö hyvin hiljainen?" kysyi Hextall.
"Yöt ovat aina hiljaisia täällä, sir. Ei koskaan kuule muuta kuin ehkä koiranhaukuntaa jostakusta talosta tai kaukaista junan jyrinää."
"Juuri niin. No sitten: kuulitteko laukauksen pamahdusta ulkosalla viettämänne tunnin aikana?"
"En, sir — varmasti en! Ajattelin sitä itsekin, sir, nähdessäni revolverin emäntäni kädessä — ainakin ajattelin sitä seuraavana aamuna kuullessani herra Kestevenin kuolemasta."