"Ja myöskin lupasin kertoa sinulle siitä havainnosta myöhemmin", jatkoi Smith. "No niin; teen sen nyt, jotta tietäisit kaikki tämän asian yhteydessä olevat seikat. Mahdollisesti muistat senkin, että heti Lynneen saavuttuamme puhelimme poliisikomisariuksen ja Fowlerin kanssa majatalossa, minkä jälkeen sinä ja minä lähdimme yhdessä kartanoon, jättäen Stylerin huolehtimaan — muista asioista. Niinpä niin; niitä asioita hoitaessaan Styler osui pienelle, hauskalle huvilalle, joka sijaitsee Lynne Courtin läheisyydessä metsikössä, eräällä aukeamalla noin kolmen neljänneskilometrin päässä siitä paikasta, mistä Kestevenin ruumis löydettiin. Hän oli kuullut siitä huvilasta majatalon isännältä, joka oli kertonut hänelle, että sen oli äskettäin kalustettuna vuokrannut muuan vanhahko herrasmies nimeltään Samuel Pegge. Jouduttuaan sattumalta tämän maaseutulaisen turvapaikan läheisyyteen Styler tirkisti varovasti sen pensasaidan lävitse ja näki itse Peggen, joka oli maalaispuuhassa, istuttamassa kaalintaimia. Kuvittelehan sitä, Hextall! Juuri saman päivän aamuna, vain muutamia tunteja aikaisemmin oli tehty erittäin salaperäinen murha kolmen neljänneskilometrin päässä hänestä, ja kuitenkin herra Pegge rauhallisesti istutti kaaleja maanviljelysvehkeellä, jota luullakseni nimitetään 'istutuspuikoksi'. Totisesti, kuvittelehan sitä!"
"Mieluummin kuulisin, mitä sinulla on kerrottavaa, Smith", tokaisi
Hextall. "Jääköön kuvitteleminen silleen!"
"Meidän ammatistamme ei olisi paljoakaan hyötyä, jollemme silloin tällöin harjoittaisi mielikuvitustamme", huomautti Smith juhlallisesti. "Minusta on herra Samuel Peggen senaamuisella maalaispuuhailulla harvinaisen tärkeä merkitys, ja kenties se — mutta sinä et oivalla tarkoitustani, Hextall, ja siksipä tyydyn esittämään koristamattoman tosiasian. Herra Pegge oli riisunut takkinsa, koska ilma oli lämmin — ja hänen takkinsa oli Stylerin ulottuvissa. Kun herra Pegge meni huvilaansa syömään päivällistä tai puolista, tarkasti Styler, joka on taitava ja neuvokas tarkkailija, takin povitaskussa olevan lompakon sisällön. Ja silloin hän teki hämmästyttävän havainnon, että hänen näkyvissään — hänen silmiensä edessä, sillä hän näki herra Peggen avoimesta ikkunasta, oli eräs kuuluisimpia nykyajan — rikollisia!"
"Kuka?" tiedusti Hextall.
"Septimus Philcox", vastasi Smith, nyökäten vakavasti. "Septimus Philcox! Mitä! Eikö se nimi johda mitään mieleesi? Niinpä niin! Mutta minultahan unohtui, että se oli liike-elämän juttu ja etteivät sellaiset asiat kiinnitä mieltäsi. Septimus Philcox, rakas Hextall, oli kuuluisan Imperial Splendour-joukkueen johtaja ja tärkein mies. Silmäilehän alun toistakymmentä vuotta vanhoja sanomalehtiä, niin voit perehtyä Imperial Splendour-juttuun — perin hyvin! Imperial Splendour Development and Enterprise Society oli suurimpia huijauksia, mitä koskaan on syötetty herkkäuskoiselle yleisölle. Philcox oli sen pää, sen edustaja, sen henki ja sielu — ja lopuksi Philcox sai neljätoista vuotta — kahdesta tuomiosta, kummastakin seitsemän, molemmat määrät erikseen suoritettaviksi — ja hänen tärkeimmät apurinsa saivat lyhempiä vankeusrangaistuksia. Ja oltuaan mallikelpoinen vanki — kuten sentapaiset miekkoset aina ovat, minkä tiedät — Philcox pääsi muutamia kuukausia sitten ehdonalaiseen vapauteen ja katosi heti senjälkeen taaskin julkisuudesta, hautautuen sievään huvilaan istuttaakseen siellä kaaleja Samuel Peggen nimisenä. Oletko jaksanut seurata?"
"Mistä", tiedusti Hextall, "mistä Styler tiesi, että herra Samuel Pegge oli Septimus Philcox?"
"Se kysymys on paikallaan", virkkoi Smith. "Mutta siihen on helppo vastata. Otaksuttavasti tiedät, että kaikki rikoksellisluontoiset henkilöt ovat tavattoman turhamaisia ja lisäksi tuskaisen mielellään kuulevat ja näkevät kaikkea mahdollista itsestään. Niinpä Styler löysikin siitä lompakosta koko joukon sanomalehtileikkeleitä — Philcoxia vastaan käydyn oikeusjutun selostuksia ja niin edelleen. Mutta hän löysi paljoa tärkeämmän asiakirjan — Philcoxin vapautuspassin. Sen nähtyään Styler tiesi, kenen, läheisyydessä hän oli. Ja Stylerin kuvauksen mukaan Imperial Splendour Societyn entinen suuri johtaja on hyvin pirteä ja sydämellinen vanha herra, joka nauttii huonosti vietetyn elämänsä illasta. Mitäs nyt arvelet?"
"Otaksuttavasti poliisit tietävät, että Samuel Pegge on Septimus
Philcox", huomautti Hextall.
"Lontoon etsivässä osastossa, Scotland Yardissa, se luonnollisesti tiedetään", vastasi Smith. "Meillä on siellä ystävä tai pari — Styler oli eilen puheissa heidän kanssaan. Niin, kyllä he tietävät! Philcoxilla on näet pari kunnianarvoista poikaa, ja he ovat myöntäneet vanhukselle siksi hyvät tulot, että hän pystyy elämään yhtä kunnianarvoisesti. Ja saat olla varma, ettei Lynne Courtin läheisyyden asukkaista ainoakaan epäile herra Samuel Peggeä samaksi Septimus Philcoxiksi, jonka rikollinen toiminta herätti niin paljon yleistä huomiota kaksitoista vuotta takaperin!"
"Entä sitten?" kysäisi Hextall.