PYY PIVOSSA
Taaskin Styler nykäisi esimiestään; uudelleen hän kävi puhetorveksi.
"Kultaako?" kertasi hän. "No hyvä, kapteeni — Englannin punnankolikoita tietysti?"
"Englannin punnankolikoita, niin on käsketty, sir", vahvisti Polbeck. "Eivät mitkään siitä metallista tehdyt kappaleet ole niiden veroisia, hyvät herrat!"
"No niin, mutta emme luonnollisesti kanna kolmeatuhatta kultapuntaa liivintaskuissamme", huomautti Styler. "Mutta meillä on sellaista, minkä pian voimme niiksi vaihtaa. Teidän, kapteeni, on huomenna tultava tapaamaan meitä Weymouthissa."
"Se sopii, sir", lupautui Polbeck. "Milloin tahansa ja missä vain haluatte, hyvät herrat. Näin kotimaissa ollessani asun tosin tuolla taempana olevassa kylässä, mutta käyn Weymouthissa joka päivä. Huomenna siis, niinkö? Mihinkähän aikaan ja missä?"
Siihen kysymykseen vastasi Smith.
"Kahdentoista aikana — postikonttorin edustalla. Sopiiko se teille, kapteeni?"
"Mainiosti, sir", vakuutti Polbeck. "Pistäydyn joka aamu katsomassa, miten alukseni lastaaminen sujuu — vien sekalaista tavaraa noihin Länsi-Intian satamiin. Entä niiden kultarahojen kuljetus, hyvät herrat? Kolmetuhatta puntaa painaa aika paljon. Jos voisitte panettaa ne lujiin pusseihin pankissa, niin minä voisin tuoda muassani pari vankkaa poikaa niitä kantamaan."
"Tulkaa ensin kohtaamaan meitä! Sen asian saamme pian järjestetyksi", lupasi Smith. "Voisittehan viedä ne laivallenne vaikka ajurilla. Siis huomenna kello kaksitoista päivällä postitoimiston edustalla."