Blick otti pelkästä kohteliaisuudesta savukkeen, vaikka hän vihasi turkkilaista tupakkaa kuin myrkkyä, ja vaipui mukavaan nojatuoliin.
"Miten sattuu", vastasi hän kohteliaasti. "Väliin saatetaan puhua hirveän paljon tällaisista asioista — kysymyksiä aivan loputtomiin, tiedättehän, ennenkuin päästään perille totuuden murenestakaan. Mutta minä en aio kiusata teitä monilla kysymyksillä, rouva Tretheroe."
"Oh, sehän on yhdentekevää!" vastasi rouva Tretheroe ystävällisesti. "Loppujen lopuksi erittäin huvittavaakin; työnne tuntuu teistä kai hyvin mielenkiintoiselta, eikö tunnukin? Pitäisi ainakin tuntua", lisäsi hän luoden vieraaseensa suoran katseen puoliksi suljettujen silmiensä raosta. "Te olette kovin nuori — vain poikanen, mielestäni!"
"En sentään ihan niin lapsukainen kuin miltä näytän!" vastasi Blick naurahtaen. "Kaksitoista vuotta olen jo harjoittanut ammattiani. Mutta nyt — asiaan! Ette varmaankaan panne pahaksenne, jos teen teille pari henkilökohtaista kysymystä, rouva Tretheroe? No niin, ensiksikin — huomaan, että teidän oikean kätenne keskisormessa on hieman merkillinen sormus."
"Tämä!" vastasi rouva Tretheroe. "Voittehan tarkastaa sitä." Hän ojensi kätensä ja laski sen, hyvin hoikan ja kaunismuotoisen, Blickin kämmenelle. "Eriskummainen, eikö totta?" lisäsi rouva Tretheroe vetäessään kätensä pois hetkisen päästä, jonka kuluessa hän oli kääntänyt sen toisin päin. "Harvinainen!"
"Hyvin erikoista laatua, siltä näyttää", vastasi Blick. "Mutta tiedättekö, oliko Guy Markenmore-vainajalla samanlainen sormus kuin tämä?"
"Tietysti hänellä oli", vastasi rouva Tretheroe. "Hän se juuri osti nämä molemmat sormukset vuosia sitten. Me olimme kerran yhdessä Portsmouthissa, ja eräässä noista omituisista vanhoista muinaisesineiden kaupoista, joita tapaa tuollaisissa paikoissa, huomasimme nämä kaksi sormusta. Hän osti ne maksaen niistä punnan tai pari, ja me päätimme kantaa niitä aina. Guy-parka!"
"Oliko tuo sormus hänen sormessaan, kun tapasitte hänet viimeksi?" kysyi Blick.
"Oli. Hän sanoi minulle, ettei hän ollut kertaakaan luopunut siitä — ja minä vakuutin tehneeni aina samoin."
"Oliko se hänen sormessaan, kun hän lähti teidän luotanne?"