"Kyllä, hän oli yksin, aivan yksin, kuten aikaisemminkin", vastasi
Pegge.
"Kuinka kaukana te olitte hänestä?"
"Kahdenkymmenenviiden tai kolmenkymmenen yardin päässä."
"Mihin hän oli silloin menossa?"
"Hän asteli saman ison orapihlaja-aidan vierustaa samalle ovelle päin, josta luulen hänen tulleen uloskin."
"Voitiinko hänet nähdä talosta?"
"Ei — luulen, ettei", sanoi Pegge. "Talon ja istutusten välillä on tiheä rivi puita — pyökkejä, vasta lehteen puhjenneita."
"Näittekö hänen menevän sen ohi?"
"Näin hänen tunkeutuvan puuriviin", sanoi Pegge. "Kun hän oli kerta päässyt sen läpi, oli hän ihan lähellä mainitsemaani sivuovea."
"Te kai tunnette Dower-talon perinpohjin, Pegge?" kysyi Blick.