"Daffy Halliwellinkö?" vastasi hän. "Tietysti tunnen."
"No hyvä, entä kuka on tämä Daffy Halliwell? Ja mikä on hänen oikea ristimänimensä?"
"Daphne", sanoi Pegge siekailematta. "Kukako hän on? Katsokaas, hänen isällään oli viljelyksen tapaista ylängön toisella puolen, Markenmoren notkelman takana. Heitä oli kaksi tyttöä — Daffy ja Myra. Daffy muutti Intiaan rouva Tretheroen mukana ja palasi hänen kanssaan. Myra — en tiedä, mitä hänestä on tullut. Hän katosi tietämättömiin juuri noihin aikoihin — vaikka nyt muistuukin mieleeni, että hänen piti mennä naimisiin erään miehen kanssa, joka asui lähellä heitä — Jim Roperin, sir Anthonyn metsänvartijan kanssa."
Blick ei piitannut paljoakaan näistä yksityiskohdista; hän harkitsi tallirengin antamien tietojen pääkohtia.
"No, Pegge", sanoi hän hetken päästä, "muuan tärkeä kysymys — olenko minä ensimmäinen henkilö, jolle kerrotte tämän tarinan?"
"Te olette aivan ensimmäinen!" vastasi Pegge kerkeästi, "En ole hiiskunut siitä edes puolella sanalla kenellekään muulle kuin teille!"
"Ettekö ole milloinkaan huomauttanut palvelustovereillenne nähneenne parooni von Eckhardsteinin ulkona siihen aikaan aamusta?" tiedusti Blick.
"En!" vakuutti Pegge. "En tahdo kieltää, että olisin saattanut niin tehdä aivan ohimennen, jollen olisi kuullut Guy Markenmoren murhasta sinä aamuna. Mutta minä kuulin siitä, hyvin varhain — varemmin kuin monet muut — ennenkuin ajurimme ja toinen tallirenkimme olivat tulleet vielä tallille — enkä niin ollen virkkanut näkemästäni mitään."
"Kuka teille kertoi murhasta — niin aikaisin?" kysyi Blick.
"Kyläpoliisimme", vastasi Pegge. "Minä seisoskelin itäisen lehtokujamme päässä, kun hän ja Hobbs riensivät rinnettä ylös ylängölle. Hobbs oli käynyt hakemassa häntä. Minä olisin lähtenyt heidän mukanaan Markenmoren notkelmaan, jos olisin voinut jättää oriin. Olin juuri tehnyt pienen kävelyretken puutarhamme laitaan hengittääkseni hieman raitista ilmaa oltuani koko yön satulavajassa, kun poliisi ja Hobbs kiiruhtivat ohi. Ja arvellen asioiden olevan yhteydessä toistensa kanssa ajattelin, että on parasta pitää suunsa kiinni. Ja niin olen tehnytkin — aina tähän asti."