"Mutta lopulta te ajattelitte, että teidän pitäisi kertoa minulle? No, olette tehnyt oikein", sanoi Blick. "Teille ei koidu ikävyyksiä, Pegge — te olette aivan turvassa."
"Nähkääs, eräästä syystä olen tullut teidän luoksenne tänä iltana", huomautti Pegge katsahtaen äkkiä luihusti. "Tuumin sen olevan parasta."
"Niinkö? No mistä syystä?" kysyi Blick.
"Koska tämä parooni on tipotiessään jo huomisaamuna", vastasi Pegge.
"Hän aikoo lähteä."
"Oho!" huudahti Blick. "Mihin aikaan?"
"Olen saanut määrän kyyditä hänet Selcasterin rautatieasemalle kahdeksan minuuttia yli kymmenen Lontoon Victoria-asemalle menevään junaan", sanoi Pegge. "Me lähdemme täältä kello puoli kymmenen."
"Dower-talossa on joku rouva Hamilton, vai mitä?" kysyi Blick. "Rouva
Tretheroen ystävä kai? Aikooko hänkin lähteä?"
"Ei", vastasi Pegge. "Vain parooni. Minä vien hänet rattailla. Vain hänet."
Blick nousi tuoliltaan kuin osoittaakseen, että keskustelu oli päättynyt.
"Hyvä on, Pegge", sanoi hän. "No niin, muistakaa nyt — ei halaistua sanaa ainoallekaan elävälle sielulle! Olkaa aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Saatte kuulla minusta. Teitte oikein tullessanne, mutta muistakaa, mitä sanon — pitäkää koko juttu omana salaisuutenanne!"