"Merkillinen juttu, eikö totta?" sanoi Blick.
"Tosiaan merkillinen, sir!" myönsi vieras. "Kiinnittääkö se teidänkin mieltänne, sir?"
"Kiinnittää kyllä", vastasi Blick kuivasti. "Ammattini takia."
Vieras suuntasi isot silmälasinsa Blickiin ja katseli häntä innostuneen tarkkaavasti. Sitten hän kumartui eteenpäin ja alkoi puhua hillityllä äänellä.
"Onko mahdollista, sir, että minulla on ilo kohdata kuuluisa etsiväkomisario Blick, jonka nimeä olen kuullut mainittavan tämän jutun yhteydessä?" kysyi hän melkein kunnioittavan nöyrästi. "Näenkö minä itsensä herra Blickin ruumiillistuneena?"
"Näette!" vastasi Blick. "Tässä hän on ilmi elävänä!"
"Hyväinen aika!" huudahti vieras. "Olen todella hyvin ylpeä saadessani tavata teidät, sir; nimeni on Crawley — kotoisin Tootingista. Veronkantaja, herra Blick — se on vaivaloista ja väsyttävää hommaa, sir, mutta se tarjoaa mahdollisuuden kävelyyn, jonka harjoittamista minä rakastan intohimoisesti. Hyvä Jumala! Tuntunee kovin kummalliselta, mutta tiedättekö, sir, että neljäkymmentä viisi vuotta kestäneen elämäni aikana en koskaan ennen ole tavannut herrasmiestä, joka olisi harjoittanut teidän ammattianne! Se on kai perin innostava ja puoleensavetävä ammatti, sir — hyvin vaarallinen?"
"Miten sattuu", sanoi Blick. "Jokseenkin tympäisevää ja yksitoikkoista toisinaan. Voidaanhan tietysti saada jännitystä ja huvia matemaattisesta probleemistakin — mutta tuskinpa saa kumpaakaan suoritettaessa tavallista pitkää yhteenlaskua, vai mitä arvelette?"
Crawleyn katse kuvasti ihailua — ja käsityskyvyttömyyttä.
"Tarkoitan", lisäsi Blick, "että meidän työmme on monesti luvun lisäämistä toiseen lukuun ja niin edespäin — kunnes olemme saaneet loppusumman".