"Mainiota, sir, mainiota — ymmärrän tarkoituksenne", sanoi Crawley hykerrellen käsiään. "Oi, todellakin erinomaista, sir — oivallinen selitys! Rohkenisinkohan kysyä, oletteko päässyt jo loppusummaan tässä Markenmoren kysymyksessä, sir?"
"Siihen voin antaa helposti vastauksen", sanoi Blick. "En ole!"
"Varsin kova pähkinä purtavaksi, kai, sir", huomautti Crawley. "Luin kaikki todistukset sanomalehdistä — Daily Sentinelistä, herra Blick — istuessani mäenrinteellä ja syödessäni vaatimatonta einettäni. Hyvin mielenkiintoista tosiaan — paljon mielenkiintoisempaa, sir, kuin yksikään noista jännitysromaaneista, joita ihmiset lainaavat kirjastoista — oh, paljon mielenkiintoisempaa! Todellista elämää, sir!"
"Oletteko tehnyt mitään havaintoja jutusta?" tiedusti Blick. "Mihin käsitykseen olette tullut?"
Crawley katsahti ovelle ja alensi ääntään.
"Olen muodostanut käsityksiä", vastasi hän. "Niin, sir, minä olen muodostanut käsityksiä. En tosin ole mikään vedonlyöjä, sir, mutta panisinpa veikkaa siitä, että tiedän, mikä on tämän jutun pohjalla?"
"No? Mikä sitten?" kysyi Blick. "Iloitsen jokaisesta uudesta ajatuksesta."
"Raha!" sanoi Crawley juhlallisesti. "Raha, sir — raha!"
"Mutta — miten?" kysäisi Blick.
Crawley otti silmälasit nenältään, paljastaen siten heikot, uneksivat silmänsä, ja pudisti päätään.