"Minä luulen, että tuota onnetonta nuorta miestä, Guy Markenmorea — merkillinen nimi, sir! — seurattiin. Väijyttiin kintereillä!" vastasi hän. "Väijyttiin, sir! Ja raha oli kannustimena — toden totta!"
"Tarkoitatte siis, että hänet sekä ryöstettiin että murhattiin!" huudahti Blick.
"En, sir — sitä en tarkoita lainkaan", sanoi Crawley pontevan päättävästi. "Olen huomannut, että Guy Markenmoren tavaroihin ja rahoihin ei kajottu. Ei — tarkoitan, että raha oli hänen salaperäisen murhansa kannustimena — että hänet murhasi joku kavala henkilö, joka aikoo käyttää hyväkseen hänen kuolemaansa — rahallisessa suhteessa, herra Blick, rahallisessa suhteessa. Lienen ehkä väärässä", lopetti Crawley; "saatan olla peräti väärässä — mutta tosiasioiden nojalla, sir, olen muodostanut tämän mielipiteeni, ja minä olen toiminut valamiehistössä — useammin kuin kerran."
"Eipä ihme, vaikka sanoissanne olisi paljonkin perää" myönsi Blick. "Yleensä on tällaisten asioiden pohjalla aina joku rahakysymys. Mutta", lisäsi hän vetäen kellonsa esille ja haukotellen, "tähän mennessä olen saanut mitättömän vähän valaistusta asiaan — ehkä saan hieman lisää huomenna".
Sitten hän toivotti Crawleylle hyvää yötä huomauttaen naurussa suin, että etsiväinkin täytyy nukkua silloin tällöin, ja meni levolle.
Crawley sinkautti Blickille viimeisen huomautuksensa hänen tehdessään lähtöä huoneesta, pudistaen etusormeaan.
"Älkää unohtako, herra Blick — vaikkei teidänlaisellenne kyvykkäälle ja kokeneelle herralle tarvitse tietystikään muistuttaa sitä — älkää unohtako, että aina tapahtuu odottamatonta! Odottamatonta, sir! — Ah, tähän odottamattomaan sisältyy melko paljon! Kukaan ei tiedä, sir, mitä huomispäivä tuo tullessaan!"
"Olette epäilemättä oikeassa, herra Crawley", myönsi Blick. "Nyt te osasitte naulan päähän!"
Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, mitä huomispäivä toisi tullessaan, ei silloin, ei vaipuessaan pian syvään uneen, ei aamulla herätessään eikä kello kahdeksalta, jolloin hän kapusi kieseihin, joilla Grimsdalen piti kyyditä hänet Selcasteriin. Crawley, joka myös oli syönyt aamiaisensa varhain, seisoi majatalon ovella, kun Blick ilmestyi näkyviin; hän oli varustautunut kävelymatkaa varten ja kiinnitti juuri pientä reppua selkäänsä.
"Poisko?" tiedusti Blick.