"Vain päiväksi, sir", vastasi Crawley. "Aion viettää koko tämän kirkkaan päivän ylänkömailla — etsin rauhallisen paikan, missä syön väliateriani! Ja Valtikkaan olen niin tyytyväinen, herra Blick, että aion ottaa sen päämajakseni lomani loppuajaksi, joten minulla on ehkä ilo nähdä teidät illalla, sir — jolloin", lisäsi hän kuiskaten, "toivoakseni päivä on kulunut — hyödyllisesti, vai mitä?"
"Tulevaisuuteen ei voi kurkistaa!" vastasi Blick.
Hän puheli vähän majatalon isännälle matkalla Selcasteriin, mutta kun he saapuivat markkinaristeykseen keskelle vanhaa kaupunkia, laski hän kätensä. Grimsdalen olkapäälle.
"Grimsdale", sanoi hän, "pysäyttäkää ja päästäkää minut tässä alas. Minä menen tapaamaan poliisipäällikköä — kävelen jalan. Ja kuulkaas — haluaisin, että jäisitte vähäksi aikaa Selcasteriin. Olkaa asemalla täsmälleen kello kymmenen. Tahdon tavata teidät siellä."
Hän laskeutui rattailta ja poistui poliisikonttorille päin, ja Grimsdale poikkesi Mitre-hotellin isolle pihamaalle odottamaan määrättyä aikaa. Viittä vaille kymmenen hän ajoi asemalle ja, jätettyään hevosensa ja rattaansa muutaman pojan haltuun, suuntasi kulkunsa tulevien junien asemasillalle. Lontoon pikajunan piti saapua tuossa tuokiossa ja tavan mukaan oli sen tuloa odottamassa paljon matkustavia: asemasilta oli tungokseen asti ihmisiä täynnä. Mutta Grimsdale äkkäsi nokkelasti Blickin ja lähellä häntä ihmisjoukkoon sekaantuneina pari kolme paikallista etsivää; nähtävästi Blick odotti jotakuta. Ja Grimsdale, jonka huulien välistä pisti esiin lyhyt oljenkorsi, piti heitä silmällä tarkasti ja valppaasti.
Kello kymmenen lyönnit kajahtelivat kaupungin monista torneista, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Viiden minuutin kuluttua pitkä pikajuna saapuisi kohisten asemalle; kahdeksan minuutin päästä se olisi kiitänyt jälleen pois Lontoota kohti, yhdeksänkymmenen kilometrin nopeudella tunnissa. Minuutin yli kymmenen Blick, joka oli pitänyt tarkasti silmällä lippuluukkua, poistui asemasillalta mennen aseman ulkopuolelle. Hänen päästessään sen edustalla olevalle aukeamalle saapui paikalle William Pegge ajaen rouva Tretheroen hienoja rattaita, vinhaa vauhtia — yksin.
Pegge erotti Blickin ihmisjoukosta, joka tungeskeli aseman ovien tienoilla, ja pysähdytti ajopelinsä ihan hänen eteensä. Etsivä riensi silmänräpäyksessä rattaiden ääreen. Hänen silmänsä osuivat tyhjään paikkaan tallirengin vieressä.
"Missä hän on?" kysyi Blick kuiskaten terävästi.
Pegge kumartui alas.
"Poissa!" vastasi hän. "Hän teki metkunsa yöllä! Tänä aamuna oli hänen huoneensa tyhjä; mies oli kadonnut teille tietymättömille! Rouva Tretheroe lähetti minut kertomaan asiasta poliisille, kun arvelee hänelle tapahtuneen jotakin."