Rouva Tretheroe kirkaisi heikosti — nähtävästi teeskentelemättömän hämmästyneenä.
"Ei — ei!" huudahti hän. "Minä en voi uskoa —"
"Eipä väliä, mitä te uskotte", sanoi Blick töykeän välinpitämättömästi. "Me tiedämme sen! Rouva Tretheroe, koko tuo teidän teeskennelty hätäilynne, että von Eckhardsteinin katoaminen olisi muka johtunut jostakin onnettomuustapauksesta, on pelkkää veruketta! Sanon teille, että tiedämme yhtä ja toista. Te ette ole ollut vilpitön meitä kohtaan tähän asti, ja siten te syöksette itsenne pahaan vaaraan. Puhukaa suunne puhtaaksi, rouva Tretheroe! Te tiedätte varsin hyvin, että von Eckhardstein lähti talostanne myöhään silloin illalla — tarkoituksellisesti. Missä hän on nyt?"
Blick odotti salaten maltittomuutensa ja epäillen vieläkin, tarttuisiko kala onkeen. Mutta rouva Tretheroe, luotuaan melkein kauhua ilmaisevan katseen poliisipäällikön ankariin kasvoihin, alkoi puhua heikolla ja voipuneella äänellä.
"Luullakseni — Pariisissa!"
"Miten hän poistui täältä?" kysyi Blick.
"Hän odotti, kunnes kaikki oli rauhoittunut, käveli sitten Carfantiin ja vuokrasi auton, joka kiidätti hänet rannikkotietä Newhaveniin, missä hänen piti nousta varhain aamulla Dieppeen lähtevään laivaan."
"Miksi hän poistui sillä tavoin?"
"Hän selitti", vastasi rouva Tretheroe hyvin hiljaisella äänellä, "ettei hän tahtonut tulla sekoitetuksi alhaisen murhan likaisiin yksityiskohtiin ja että hän siirtyisi mannermaalle, kunnes te saisitte käsiinne oikean miehen ja juttu selviäisi."
Blick nousi ja viittasi ääneti kumppaniaan seuraamaan itseään. Rouva
Tretheroekin nousi, valjuna ja vapisten.