"Ettehän — ettehän ajatelle, että hän tappoi Guyn?" kuiskasi rouva
Tretheroe. "Ettehän tahtone väittää, että hän teki sen?"
"Tällä hetkellä — me emme väitä mitään", vastasi Blick ja poistui. Mutta heti kun he olivat päässeet Dower-talon ulkopuolelle, kääntyi hän poliisikomisarion puoleen.
"Sehän kävi kuin loitsimalla", huudahti hän. "No — entäs nyt?"
Sitten hän muisti selcasterilaisen pyssysepän ja ajoi hänen puodilleen vinhasti poliisikomisarion pikku rattailla.
Hän kohtasi pyssysepän sisään astuessaan puodin ovella, ja tämä veti hänet syrjään.
"Olen ottanut selvän teidän automaattisesta pistoolistanne", kuiskasi hän. "Me myimme sen noin kolme kuukautta sitten Harry Markenmorelle, Markenmoren kartanosta. Tahdotteko tarkastaa kirjamerkintää?"
KAHDESKYMMENES LUKU
Kylän juoruja
Poliisikomisario oli astunut aivan Blickin kintereillä pyssysepän puotiin ja kuuli kuiskaten annetun tiedon. Kun hän ei ollut niin tottunut kuin Blick hillitsemään kieltään ja kasvojensa ilmeitä, päästi hän heikon hämmästyksen huudahduksen, mutta Blick ei virkkanut mitään, vaan nyökkäsi vain suostumukseksi pyssysepän ehdotukseen: nuo kolme miestä menivät yhdessä puodin takahuoneeseen, missä teräväkatseinen nuori mies hääräili innokkaasti tilikirjojen ääressä.
"Apulaiseni, herra Waters", esitteli pyssyseppä. "Waters — näytäpä näille herroille sitä merkintää, jota katselimme hetki sitten."