"Ihan varmastiko?" sanoi Blick. "Ettehän vain erehtyne? Oletteko varma, että tämä on se pistooli, jonka myitte silloin herra Harry Markenmorelle?"
"Ehdottoman varma", vastasi Waters päättävästi. "Menen siitä vaikka valalle!"
Blick pisti automaattisen pistoolin jälleen taskuunsa ja kääntyi.
"Toivoakseni se ei ole välttämätöntä, herra Waters", sanoi hän. "Mutta —" nyt hän katsoi pyssyseppään, joka oli seisonut vieressä yhdessä poliisikomisarion kanssa seuraten tapausten menoa ja kuunnellen — "älkää vain puhuko tästä mitään — älkää hiiskuko siitä kenellekään. Voinhan sanoa teille näin meidän keskemme, että löysin tämän esineen — omistaja on saattanut pudottaa sen huomaamattaan. Siis — toistaiseksi — suu poikki!"
Pyssyseppä ja hänen apulaisensa nyökkäsivät osoittaakseen, että he olivat käsittäneet; Blick ja poliisikomisario poistuivat kadulle ja kävelivät jonkun matkaa vaiteliaina.
"Uusi pulmallinen juttu!" murahti Blick vihdoin. "Ei kai ole lainkaan mahdotonta, että Harry Markenmore ampui veljensä ja sujautti tämän esineen notkotien varrelle! Mahdollista, muttei mielestäni ensinkään luultavaa. Oli miten oli, mutta minä hankin siitä pian varmuuden."
"Millä tavoin?" kysyi poliisikomisario.
"Lääkärintodistuksen mukaan", vastasi Blick, "Guy Markenmore ammuttiin kuoliaaksi Markenmoren notkelmassa noin kello neljä aamulla. Mutta juuri samoihin aikoihin sir Anthony kuoli Markenmoren kartanossa, ja minä luulen, että hänen nuorempi poikansa oli hänen kuolinvuoteensa ääressä. Harry Markenmore ei voinut olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Miten tämä automaattinen pistooli sitten joutui siihen mäyränpesään! Tähän kysymykseen on saatava vastaus — tavalla tai toisella! Sillä epäilemättä sen heitti sinne joku, joka tahtoi päästä siitä."
Poliisikomisario laski äkkiä kätensä etsivän olkapäälle ja viittasi toisella kädellään kadun poikki.
"Tuollapa onkin mies, joka tietää, mitä Harry Markenmore teki silloin tai tarkemmin sanoen, missä hän oli isänsä kuolinhetkellä!" huudahti hän. "Mennäänpäs hänen puheilleen!"