Blick katsoi osoitettuun suuntaan ja näki Braxfieldin. Vanha isännöitsijä, hyvin juhlallisena ja arvokkaana, surupuvussaan, ilmestyi juuri näkyviin eräästä rohdoskaupasta, käsissään useita pikku paketteja. Hän kohotti säpsähtäen katseensa, kun poliisikomisario puhutteli häntä.
"Hyvää iltaa, Braxfield", sanoi poliisikomisario ystävällisesti.
"Kuinka voitte näinä raskaina aikoina?"
Braxfield pudisti päätään.
"Raskaita ne ovat tosiaankin, sir!" vastasi hän. "Tällä viikolla minusta on tuntunut siltä, sir, kuin maailma olisi käännetty ylösalaisin — minun maailmani, ainakin! Koskaan en ole kokenut tällaisia aikoja, sir, enkä luullut koskaan kokevanikaan!"
"Teillä on ollut tosiaankin aimo lailla huolia Markenmoren kartanossa, Braxfield", sanoi poliisikomisario myötätuntoisesti. "Se olisi ollut varmaan suuren surun aikaa kenelle hyvänsä, joka aikaisemmin on viettänyt tyyntä elämää, kuten kai teidän laitanne on ollut."
Braxfield pudisti jälleen päätänsä ja näytti yhtä synkältä kuin pukunsakin.
"Eivät huolet, sir, ei edes surukaan, vaikka ne molemmat ovat kovasti koetelleet, ole niin kauheita kuin yhtämittaiset yllätykset!" vastasi hän. "Toinen toisensa jälkeen niitä on sattunut, niin että pääparkaani on ruvennut vallan hirveästi kolottamaan. Herra Guyn tulo — hänen isänsä kuolema — tuo hirvittävä murha — tieto siitä, että minun tytärpuoleni oli kaikessa salaisuudessa mennyt naimisiin sir Harryn kanssa, jona me silloin häntä pidimme — se pikku poika, joka tuotiin kartanoon ja selitettiin todelliseksi perilliseksi — ja kaikki muu; hyvä Jumala, sir, eihän tässä tiedä, mitä vielä tapahtuu!"
"No, saattepa nähdä, että kaikki palautuu pian ennalleen, Braxfield", huomautti poliisikomisario. "Pikku poika on todellakin suuri yllätys. Miten herra Harry suhtautuu kohtalonsa äkilliseen käänteeseen?"
"Herra Harry, sir, ja neiti Valencia", vastasi Braxfield, "ovat suhtautuneet asiaan niin hyvin kuin vain voi toivoa. Pikku herra — sir Guy, tietysti — on otettu vastaan mitä lämpimimmin; hänen setänsä ja tätinsä ovat kiintyneet jo häneen ikäänkuin he olisivat tunteneet hänet kehdosta saakka. Verisiteet, sir, ovat voimakkaat sellaisessa suvussa kuin Markenmoren!"
"Harry piti kai paljon isästään, sir Anthonystä?" kysyi poliisipäällikkö luoden miltei huomaamattoman syrjäsilmäyksen Blickiin. "Hyvin aulis vaalimaan häntä, kai?"