"Mitä?" sanoi Guy. "Mitä sormuksesta? Se on — vain sormus."
"Juuri niin — sormus", huomautti Valencia. "Mutta — merkillinen sormus. Tunnen erään henkilön, jolla on aivan samanlainen sormus."
"Kenellä?" kysyi Guy.
"Rouva Tretheroella", vastasi Valencia. "Se on aina hänen sormessaan. Arvelin hänen hankkineen sen itselleen Intiasta. Mutta — sinun sormuksesi on aivan samanlainen. Omituista — että teillä molemmilla sattui olemaan sormukset, jotka ovat ihan toistensa näköiset."
"Rouva Tretheroe käy siis täällä?" huomautti Guy.
"Tietysti! Tunsimmehan hänet kaikki ennenkuin hän meni naimisiin", vastasi Valencia. "Muistaakseni sinulla oli ennen tapana seurustella hyvin paljon hänen kanssaan."
Guy katseli ihmetellen, mutta tuo ihmettely näytti hänen sisarestaan teeskennellyltä.
"Senaikuiset muistot ovat häipyneet melkein kokonaan mielestäni!" sanoi hän yrittäen esiintyä välinpitämättömänä. "Jo kauan sitten — ja minun aikani ovat vaatineet muut asiat, sen jälkeen kun lähdin täältä."
Valencia kääntyi ja loi katseen Braxfieldiin.
"Menkää katsomaan, tarvitaanko ylhäällä mitään, Braxfield", sanoi hän silmäten merkitsevästi. "Te voisitte istahtaa hetkiseksi sir Anthonyn luo — keksiä jonkun tekosyyn, jos hän kysyisi jompaakumpaa meistä."