YHDESKOLMATTA LUKU
Vangitseminen
Pitkään aikaan tämän rohkean selityksen jälkeen ei kuulunut hiiskahdustakaan, mutta vihdoin keskeytti hiljaisuuden jalkojen laahaava sohina ja sarja kuivia, arastelevia rykäyksiä. Sitten kajahti ääni etäisestä nurkasta keskeltä sankkaa tupakansavua.
"Voidaanhan kylläkin sanoa, että tämä on vapaa maa", huomautti ääni, "mutta sen minä sanon, ettei se ole niin vapaa, että joku mies voisi syyttää naista murhasta! On olemassa sellaista, mitä nimitetään panetteluksi ja herjaukseksi, ja siitä saadaan vastata käräjillä — sellaisesta ei pääse rangaistuksetta. Taidatpa joutua pahaan pinteeseen, Bill Carver, jos aiot kierrellä paikasta toiseen kertomassa, että rouva Braxfield murhasi nuoren master Guy-paran — taidatpa tosiaankin!"
"Minähän en väitä, että hän murhasi hänet!" vastasi Bill Carver. "Minä sanon vain omasta puolestani olevani sitä mieltä, että hän ampui kuoliaaksi hänet — vallan toinen asia! Saattoihan se tapahtua jotenkin tapaturmaisesti!"
"No, jos se sattui jotenkin tapaturmaisesti, niin sehän on ihan eri asia!" virkkoi nuhteleva ääni. "Paljon vakavia ja verisiä murhia on sattunut tapaturmaisesti, myönnän sen! Mutta tuntuu omituiselta, että tämä onnettomuus olisi tapahtunut sillä tavoin. Rouva Braxfield ei ole puhunut mistään sellaisesta, ei ainakaan tähän mennessä."
"Eikä ole todennäköistä, että hän puhuukaan", selitti Bill Carver. "Onhan hän toki siksi viisas! En tunne ainoatakaan tapausta, että joku mies tai nainen olisi ruvennut syyttämään itseään hirvittävistä teoista. Olisipa siinäkin järkeä, jos joku astuisi esiin ja selittäisi tehneensä rikoksen! Eihän kukaan järki-ihminen kai tahallaan pistä päätänsä loukkuun."
"Silkkaa totta!" myönsi toinen viisaudenpuhuja.
"Ee-i — minä en usko, että kukaan järjellinen, lakianoudattava kansalainen ryhtyisi syyttämään itseään rikoksesta — se on uskonnon ja luonnonjärjestyksen vastaista, jotka ovat suuria lahjoja. Ee-i — minä luulen, että jos rouva Braxfield on tehnyt sen jotenkin tapaturmaisesti, sillä pistoolilla, josta Bill Carver puhui, niin hän ajattelee itsekseen: 'No', tuumii hän, 'minulle sattui tässä ikävä onnettomuus, mutta minun ei tarvitse lainkaan puhua siitä', sanoo hän, ja sitten hän ei tietysti hiisku koko asiasta mitään. Tämä menettely on — jokseenkin järkevää. Ja me kaikkihan tiedämme, että tapaturmia sattuu säyseimmillekin meistä!"
"Tapaturma sattuu nyt minulle, jollen korjaa luitani kotiin!" huomautti Bill Carver naurahtaen, noustessaan nurkastansa ja lähtiessään ovelle. "Minun vanha eukkoni valmistaa illallisen kello yhdeksäksi aina sunnuntai-iltaisin, ja jollen minä ole kotona juuri sillä minuutilla, niin nostaa hän kovan melun. Hyvää yötä teille kaikille."