"Olkaa huoleti, hyvä ystävä!" sanoi hän. "Luulenpa, etten tiedä yhtään enempää kuin tekään. Haluaisin kovin mielelläni saada tietää paljon enemmän."
"Mutta tehän olette se, joksi teitä sanoin, ettekö olekin?" huomautti
Bob Gravus. "Ainakin teidän kerrottiin olevan."
"No, voittehan pitää minua sinä henkilönä", myönsi Blick. "Mutta minä en voi nähdä tiiliseinän läpi yhtään paremmin kuin tekään!"
"Se on oikeata puhetta, se!" virkkoi eräs miehistä juhlallisesti. "Totta tosiaankin, kuolevaisen ihmisen kyvyt ovat kovin rajoitetut, kuten sanoitte. On asioita, joita ihmislapsi voi suorittaa, ja toisia taas, joita hän ei voi. Eikä tietääkseni ole koskaan ollut miestä, joka olisi saattanut nähdä tiiliseinän läpi. Oikea huomautus!"
"Niin", sanoi toinen, "siinäpä vasta salaisuus, kuka sen on tehnyt, ja yhtä vaikeata lienee sen selvittäminen kuin Selcasterin tuomiokirkon kohottaminen nostovivulla. Eikähän sitä voi lähteä tallustelemaan pitkin lähiseutuja ja tiedustamaan jokaiselta vastaantulijalta: 'Tekö teitte sen kauhean ja katalan tihutyön?' — eipä vainkaan! Mutta miksei? Siksi, että kaikki kieltäisivät tehneensä sitä!"
Kuului yleistä hyväksymisen mutinaa tähän viisaaseen selitykseen. Mutta muuan tummakasvoinen mies, joka oli istunut, eräässä nurkassa ja kuunnellut aina tähän asti vaiteliaana, kohotti äkkiä oluttuoppinsa, ryyppäsi kulauksen ja laski haarikan voimakkaasti kolauttaen jälleen pöydälle.
"Sanon teille kaikille, mitä minä ajattelen, ja mielipiteeni on varma!" huudahti hän. "Tästä master Guy Markenmoren ampumisesta, josta te kaikki jaarittelette kovin paljon, mutta ette tule hullua hurskaammaksi — minä ajattelen, että rouva Braxfield, tuolta Woodlandin huvilasta, ampui hänet! Tämän minä tahdoin sanoa. Rouva Braxfield, joka piti tätä majataloa ennen — hän sen on tehnyt!"
Blick kääntyi tarjoilupöydän luota; toisetkin kääntyivät katsomaan puhujaa; huoneessa syntyi kuolemanhiljaisuus, jonka rikkoi vihdoin juhlallinen ääni.
"Sinun pitäisi ajatella, mitä sinä nyt puhut, Bill Carver!" virkkoi se. "On olemassa laki niitä varten, jotka levittelevät herjaavia huhuja ihmisistä — sinä voit joutua käräjiin! Master Guyhan ammuttiin muuten revolverilla. Rouva Braxfieldilla ei ole revolveria eikä hän ole niin ollen voinut ketään ampuakaan!"
"Eikö ole?" huudahti Bill Carver ivallisesti ja halveksivasti. "Mutta minäpä sanon teille, että hänellä on! Monen monituista kertaa olen nähnyt hänen ammuskelevan sillä, kun varhain aamulla olen käyskennellyt harjanteiden tienoilla. Olen nähnyt hänen monesti ampuvan kettuja, jotka ovat tulleet väijyskelemään hänen siipikarjaansa. Ja kun te kysytte, kuka ampui Guy Markenmoren, niin minä vastaan, että rouva Braxfield ampui hänet! Sen minä sanon — enkä välitä, kuulipa sen kuka hyvänsä! Eikö minulla ole oikeus sanoa, mitä minä ajattelen — tämähän on vapaa maa!"