Poliisikomisario kääntyi Blickiin, joka ripeästi veti automaattisen pistoolin taskustaan ja ojensi sen Harrylle. Molemmat katselivat Harrya uteliaina, kun hän tutki sitä.
"Tämä se on!" sanoi hän. "Mutta kuinka —"
"Herra Markenmore!" keskeytti poliisikomisario. "Nyt joudummekin asian ikävään puoleen! Tämä pistooli löydettiin, etsiväkersantti Blick itse löysi sen, heitettynä onkaloon — mäyränpesään — tuon notkotien varrella oleviin pensaikkoihin, viime perjantai-iltana. Herra Markenmore, voitteko te antaa minkäänlaista selitystä siihen, miten teidän pistoolinne joutui sinne? Sillä tämä on se automaattinen pistooli, jonka te ostitte Widdingtonilta — me olemme todenneet numeron ja merkin samaksi."
Harry Markenmoren tähän asti verevät kasvot olivat kalvenneet ja hän tuijotti automaattiseen pistooliin kulmiaan rypistäen, ilmeisesti puolittain suuttuneena, puolittain hämmästyneenä.
"Mitä!" huudahti hän. "Kuinka minä voisin tietää, miten se on joutunut sinne? Minä en tiedä siitä asiasta yhtään mitään!"
"Mutta pitäisihän teidän tietää, mitä te teitte pistoolilla ostaessanne sen, herra Markenmore!" sanoi poliisikomisario. "Käsitän teidän viimeisestä huomautuksestanne, että luovutitte sen käsistänne. Olkaapa nyt, herra Markenmore, vilpitön meitä kohtaan! Kenelle annoitte pistoolinne — tai kenelle lainasitte sen? Siis, kuka sen on saanut?"
Harry Markenmore ojensi pistoolin takaisin ja työnsi kätensä jälleen taskuihinsa.
"Kuulkaas!" sanoi hän levollisesti. "Teidänkin pitäisi olla vilpittömiä minua kohtaan. Tahdotteko väittää, että tämä on se kapine, joka aiheutti veljeni kuoleman?"
"Se tuntuu meistä varsin luultavalta, herra Markenmore", vastasi poliisikomisario. "Me näytimme tätä poliisilääkärille eilisiltana, ja hänen mielestään on käytetty juuri tällaista asetta."
"Entä kenen epäilette sitä käyttäneen?" kysyi Harry. Hän näytteli nyt tutkijan osaa ja katseli kahta miestä yhtä terävästi kuin nämä olivat aikaisemmin katselleet häntä. Poliisikomisario epäröi.