Ajaessaan puoli tuntia myöhemmin poliisiasemalle, he kohtasivat Crewen, asianajajan, juuri tulossa sieltä. Hän hymähti poliisikomisariolle kuivakiskoisesti, häijysti.
"Hm!" sanoi hän vetäytyen syrjään. "Olettepa kohdelleet aika väkivaltaisesti rouva Braxfieldia! Mutta minä olen neuvonut häntä kertomaan teille, mitä tahdotte tietää. Ja jos olisin teidän asemassanne, niin antaisin hänen senjälkeen mennä kaikessa rauhassa kotiinsa. Hän on koko lailla vimmastunut — ja hän on antanut minulle eräitä määräyksiä, joista voi ehkä olla hyötyä teille — vaikka näin meidän kesken puhuen minä olenkin sitä mieltä, että hän tekee siinä hupsusti!"
"En ymmärrä teitä", sanoi poliisikomisario lyhyesti.
Crewe osoitti paperiarkkia, josta piti koitua hyötyä poliisilaitokselle.
"Menkääpä nyt puhuttelemaan häntä!" virkkoi hän.
Poliisikomisario viittasi Blickiä seuraamaan itseään huoneeseensa. Ulkopuolella oven edessä seisoi etsivä; sisällä istui rouva Braxfield keskustellen ystävällisesti kahden; muun etsivän kanssa, jotka päämiehensä viittauksesta poistuivat.
"Kas niin, rouva Braxfield", sanoi poliisikomisario istuutuessaan, virkapöytänsä ääreen. "Tapasimme vastikään teidän asianajajanne, ja hän sanoi minulle, että suostutte nyt antamaan meille haluamamme tiedot. Mutta minun on sanottava teille, että olen hieman kyllästynyt tähän ja haluan saada mutkattomat vastaukset kysymyksiini. No niin — onko sen automaattisen pistoolin, jolla te olette pelotellut kettuja, antanut teille Harry Markenmore?"
"Kyllä!" vastasi rouva Braxfield yrmeästi.
"Minkätähden hän antoi sen teille?"
"Nähkääs — se tapahtui vähän senjälkeen, kun hän oli mennyt, minun suostumuksellani, kihloihin tyttäreni kanssa. Hän pistäytyi tietysti silloin tällöin tervehtimään meitä Woodlandin huvilaan, aina iltaisin. Ja monesti hän sanoi, että seutu oli kovin yksinäinen kahden naishenkilön asuttavaksi — sillä Braxfieldkin kävi vain harvoin siellä. Ja eräänä päivänä hän toi minulle sen pistoolin ja näytti meille molemmille, miten sitä on käytettävä. Ja kun ne ketut rupesivat ryöstelemään minun kanojani, niin minä muistin pistoolin ja ryhdyin karkoittamaan niitä sillä. Koskaan en sentään osunut tietääkseni."