"Missä se pistooli nyt on?" kysyi poliisikomisario.
"Nähkääs", vastasi rouva Braxfield ilmeisen vastahakoisesti, "siinä minä olen ollut aika hupsu! Kuultuani Guy Markenmoren murhasta kävin hermostuneeksi — säikähdin. Ajattelin, että voidaan toimeenpanna kotietsintä — eihän sitä koskaan tiedä — ja herättäisi kummastusta, jos minulta tavattaisiin pistooli, ja sitten — nähkääs, minä heitin sen menemään."
"Minne?"
"Syvään loukkoon pensasaidan taakse lähellä taloani olevan tien varrelle", sanoi rouva Braxfield.
"Vielä eräs kysymys", virkkoi poliisikomisario. "Näittekö lainkaan Guy
Markenmorea viime tiistaiaamuna ja ammuitteko pistoolilla sinä aamuna?"
"En!" selitti rouva Braxfield. "Minä en nähnyt vilahdustakaan Guy Markenmoresta — en ole nähnyt häntä seitsemään vuoteen — enkä ampunut kertaakaan pistoolilla sinä aamuna — se ei ollut mukanani."
Poliisikomisario kutsui Blickin syrjään, ja he keskustelivat kuiskaten muutamia minuutteja. Vihdoin poliisikomisario käännähti ympäri.
"Hyvä, rouva Braxfield", sanoi hän. "Minä en pidätä teitä hetkeäkään kauempaa. Itse olette syypää siihen, että teidät tuotiin tänne. Voitte lähteä nyt."
Rouva Braxfield nousi tuoliltaan arvokkaasti.
"Minä lähden!" sanoi hän. "Ja huonosti käy sille, joka pidättäisi minua hetkeäkään kauempaa! Ja yhtä huonosti käy jokaiselle, joka vielä levittelee huhuja minusta! Mutta minä olen päättänyt ryhtyä toimenpiteeseen, joka tulee hämmästyttämään teitä. Teidän poliisimiesten olisi tiedettävä, mikä se on — jotakin, mikä olisi pitänyt tehdä jo aikaisemmin. Minä olen antanut Crewelle määräyksen julkaista heti tänä aamuna ilmoituksen, jossa tarjotaan suuri palkkio kenelle hyvänsä, joka voi antaa tietoja Guy Markenmoren murhaajasta, jotta tämä saataisiin vangituksi ja syytteeseen asetetuksi; jos teillä poliiseilla olisi ollut vähänkään järkeä, niin olisitte tehneet sen jo aikoja sitten! Hyväinen aika, luuletteko te, ettei Markenmoressa ole ihmisiä, jotka tietävät jotakin? Pyh, siellä ei ole ainoatakaan sielua, joka ei ilmiantaisi omaa äitiään viiden punnan setelistä! Mutta minulle eivät viiden punnan setelit tee kiusaa, sen sanon! Minä voisin ostaa koko Markenmoren, jos haluaisin!"