Chilford astui samassa sisälle ja pudisti päätänsä ivallisen nuhtelevasti huoneessaolijoille.
"Jopa jotakin — jopa jotakin!" sanoi hän: "Jokseenkin mielivaltaista toimintaa, vai mitä — kun rouva Braxfield pistetään kiinni tuolla tavoin, sittenkun häntä on ensin koetettu saada todistamaan itsensä syylliseksi. Ai — ai! Ette kai koettanekaan uskotella minulle, kumpikaan teistä, pitävänne rouva Braxfieldia niin mielettömänä, että hän murhaisi miehen, jonka sukulainen hänestä vastikään on tullut avioliiton kautta — vieläpä Markenmoren perheen jäsenen! Olen todella hämmästynyt!"
"Kuulkaapas, Chilford!" keskeytti poliisikomisario korviensa punastuessa hieman, "olkaa vain hämmästynyt! Rouva Braxfield saa syyttää vain itseään, ja hänet on päästetty täältä vain armosta. Kiittäköön hän onneaan, ettemme hae häntä tänne takaisin — ja pistä telkien taakse!"
Chilford suoristautui katsoen tiukasti poliisikomisarioon.
"Oho!" sanoi hän. "Niinkö? Vai niin, mainiota: jos te otatte asian siltä kannalta, niin minulla ei ole enää mitään muuta sanottavaa, kun että Crewe ja minä lyömme päämme yhteen perheen etujen ajamiseksi. Me emme ole teihin poliiseihin lainkaan tyytyväisiä — te ette ole oikeilla jäljillä. Miksette tunnusta kerta kaikkiaan, että todellisena syynä Guy Markenmoren murhaan oli raha — raha tavalla tai toisella — raha!"
Toistaen vielä kerran painavasti viimeisen sanansa hän käännähti ympäri ja katosi huoneesta.
KOLMASKOLMATTA LUKU
Professorin teoria
Poliisikomisario katsahti Blickiin, kun Chilford oli poistunut: hänen silmissään oli hieman kummastunut ja epäilevä ilme.
"Mitä ihmettä hän tarkoittaa tuolla kaikella?" huudahti hän.