"Minä aion jäädä tänne Mitreen pariksi päiväksi", sanoi hän. "Jos siis tarvitsette minua, niin tiedätte, missä minä olen tavattavissa. Mutta kun kerta olen täällä, niin haluaisin mielelläni nähdä tämän salaisuuden tapahtumapaikan, ja jos te aiotte mennä sinne, kersantti, niin minä tulen mukaanne, jos sallitte."
"Varsin mielelläni, sir", vastasi Blick.
Hän ja professori astuivat ulos, kävelivät Selcasterin katujen poikki pitkälle, suoralle maantielle, joka kulki Markenmoreen päin. Heidän taivaltaessaan valtatietä pitkin Blick kertoi professorille yksityiskohtaisesti kaikista toimenpiteistään, kuolleen löytämisestä aina rouva Braxfieldin kanssa sattuneeseen välikohtaukseen saakka.
"Koituuko palkkion tarjoamisesta mitään hyvää, sitä en tiedä", sanoi hän lopuksi. "Jos joku olisi nähnyt sellaisen vieraan, mikä teidän mielestänne on mahdollista, niin minä olisin varmaan kuullut siitä jo aikaisemmin."
"Ah, teidän on palattava entisiä jälkiänne — teidän on palattava entisiä jälkiänne!" sanoi professori. "Keksintö on koko jutun takana, siitä olen vakuutettu. Kaikki teoriat ovat vääriä, toistaiseksi! — kysymys ei ole rahasta — ei ainakaan puhtaasta rahasta. Kysymys on Spindlerin keksinnöstä — ja sen tarjoamista suurista mahdollisuuksista. Mutta kuinka paljon rouva Braxfield lupaa maksaa tiedonannoista?"
"En tiedä — hän ei sanonut", vastasi Blick. "Mutta pian saamme sen tietää. Katsokaas!"
Ilmoitustenkiinnittäjän rattaat, joita ajoi kauttaaltaan valkoisiin liinavaatteisiin puettu mies, sivuuttivat heidät kiitäen nopeasti kylään päin.
"Hänen asianajajansa mainitsi, että hanke on toteutettava heti", jatkoi Blick. "Asianajaja ei nähtävästi ole hukannut hetkeäkään — tuo mies on menossa kiinnittämään ilmoituslappuja."
"Tulokset supistunevat vähiin, pelkään!" sanoi professori. "Minun mielipiteeni on, että koko juttu on sommiteltu alunperin liian huolellisesti. Täällä ei saada selville mitään."
"Eihän sitä tiedä", vastasi Blick. "Kaikesta on apua."