"Tämä", sanoi hän, "tämä pakottanee teidät jatkamaan tutkimuksianne toisella taholla".
Mutta Blick katsoi professoriin.
"Millaisen kuvauksen — siitä vieraasta — antoi Markenmoren konttoristi teille?" kysyi hän.
"Synkkä, tummaverinen, keskikokoinen, keski-ikäinen mies — erittäin hyvin puettu", vastasi professori viipymättä. "Sellainen mies", sanoi hän, "joita nähdään paljon rahamiespiireissä. Eräänlainen ulkomainen juutalaistyyppi — konttoripäällikön mielestä."
"Jos sellainen mies olisi tullut näille seuduille, niin hänet olisi varmaan nähty", sanoi Blick. "Minä otin tarkan selon siitä, keitä vieraita liikkui niihin aikoihin kaikilla lähiseudun rautatieasemilla —"
"On muitakin kulkuvälineitä kuin rautatiet", huomautti professori. "Mutta eräs asia on joka tapauksessa varma — Markenmore näytti keksintöpaperia ja minun siitä antamaani lausuntoa sille miehelle!"
Blick käveli hetkisen ympäri huonetta, mieliasennossaan — pää painuksissa ja kädet taskuissa. Lopulta hän kääntyi poliisikomisarion puoleen.
"Hyvä, minä aion palata takaisin Markenmoreen", sanoi hän. "Siellä on tutkittava eräitä asioita, siellä. Myöhemmin —"
"Meidän on puhuttava enemmän", vastasi poliisikomisario. "Kuten sanoitte — myöhemmin."
Professori nousi ja otti hattunsa ja kävelykeppinsä.