"Tämä on eräs niistä naisista, joista kerroin teille", sanoi hän. "Rouva Tretheroen kamarineito — Daphne Halliwell, sen tytön, Myra Halliwellin, sisar, joka oli naimisissa Guy Markenmoren kanssa. Hän on niinmuodoin uuden paroonin täti — ja salaperäisempi kuin kukaan. Tulkaa mukaan — minä uskottelen hänelle, että te olette minun apulaiseni."
"Oivallista!" sanoi professori. "Seikkailu! Kaikin mokomin, hyvä ystäväni! Näyttää siltä kuin ladyllä olisi jotakin ilmoitettavaa."
"Eipä ihme, jos olisikin!" vastasi Blick. "Kuten sanoin — hän on salaperäinen."
Daffy oli vetäytynyt kauemmas laakeri- ja orapihlajapensaiden lomitse kulkevalle polulle; hän odotteli nyt heitä, ja kun he lähestyivät, silmäsi hän tarkasti professoria ja varsinkin tämän muodikkaita pukimia. Hän loi kysyvän katseen Blickiin.
"Kaikki hyvin!" kuiskasi Blick. "Ammattitoverini. Mistä on kysymys?"
"Haluaisin puhua teille", sanoi Daffy. Hän vilkuili ympärilleen ja huomasi kapeamman polun, joka poikkesi aivan läheltä. "Tulkaa tänne", jatkoi hän. "Tuolla vähän kauempana on huvimaja, jota ei koskaan käytetä — siellä saamme olla rauhassa."
Miehet seurasivat muhkeavartaloista Daffya sokkeloisten pensaikkojen halki, kunnes he saapuivat vaatimattomalle lehtimajalle, joka sijaitsi korkeiden puiden keskellä. Astuttuaan sisälle, rappeutuneeseen ja ummehtuneeseen huoneeseen, Daffy kääntyi ja kohtasi Blickin kasvot, luoden samalla syrjäkatseen professoriin.
"Tahdoin puhua teille, herra Blick", sanoi Daffy hiljaisella äänellä. "Odotin teitä siellä portilla jo vähän aikaa arvellen, että kenties näkisin teidän lähtevän Valtikasta. Emäntäni on mennyt Selcasteriin, joten minua ei kaivata, ja kun tänne varmaankaan ei tule ketään, niin voimme jokseenkin huoleti keskustella hieman. Kuulkaas! Onhan luvattu palkkio, vai mitä?"
"Sata puntaa", myönsi Blick silmäillen häntä tiukasti.
Daffy virnisti.