Mutta kovemman, paljon hämmästyneemmän huudahduksen päästi professori, kun hänkin vuorostaan sai nähdä kuolleen miehen kasvot.
"Crawley?" sanoi hän "Crawley? Eihän toki — hän on Carter! — Carter!
Carter, sanon minä!"
Blickistä tuntui kuin kirkas valonvälähdys olisi leimahtanut hänen aivoissaan. Hän kääntyi professoriin päin katsellen kysyvästi.
"Carter!" huudahti hän. "Teidän apulaisenne?"
"Minun apulaiseni!"
"Se mieskö, joka vei teidän sinetöidyn kirjeenne Guy Markenmorelle?"
"Sama mies!" vakuutti professori juhlallisesti.
"Laupias taivas! Mitä tämä kaikki merkitsee?"
Blick laskeutui äkkiä polvilleen kuolleen miehen viereen ja sujautti odottamatta kätensä miehen povitaskuun — sitten toiseen — ja kolmanteen. Yhtä äkkiarvaamatta hän veti näkyviin kirjesalkun ja otti sieltä esille tukun seteleitä ja kaksi paperia. Hän heitti setelit välinpitämättömästi maahan, mutta levitti nopeasti paperit; hetkistä myöhemmin hän pisti ne professorin käteen.
"Tässä koko jutun avain!" sanoi hän tyynesti. "Siinä on Spindlerin keksintö ja teidän siitä antamanne lausunto. Ja — tuossa on se mies, joka tappoi Guy Markenmoren!"