Sitten hän katsahti kolmeen seuralaiseensa. Professori tarkasteli tyrmistyneenä papereita, jotka hän juuri oli saanut; Fransemmery tuijotti professoriin; Harborough, huolestuneena ja hämmästyneenä, silmäili epäilevästi kuollutta miestä. Hän alkoi puhua ensiksi, kääntyen etsivän puoleen.
"Luuletteko — että hän tappoi Guy Markenmoren, saadakseen haltuunsa — nuo?" kysyi hän hiljaisella äänellä.
Blick nousi polviltaan.
"Mitäs muutakaan?" virkkoi hän levollisesti. "Nyt käsitän koko jutun! Sir Thomas, tässä, ja minä tiesimme siitä jo jotakin, mutta vielä hetki sitten en epäillyt tätä miestä. Mutta, kuten sanoin, nyt minä käsitän asian — aivan selvästi. Tämä mies, jonka kohtasin joku päivä sitten Valtikassa, esiintyi silloin Crawleyna, lomalla-olijana, sanoi olevansa kävelyretkellä näillä seuduin, mutta todellisuudessa hän olikin Carter, sir Thomasin laboratorioapulainen Cambridgesta. Juuri hänelle sir Thomas jätti sinetöidyn paketin, jotta hän veisi sen suoraan Guy Markenmorelle Lontooseen, hänen, Carterin, piti matkustaa Lontoon kautta lomaansa viettämään. Vaikkei Carter tiennytkään tarkemmin, mitä paketti sisälsi, niin sir Thomasilta hän oli kuullut, että sen sisältö oli sekä tieteellisessä että rahallisessa suhteessa tavattoman arvokas. Hänen piti jättää paketti Guy Markenmoren omiin käsiin. Hän teki sen. Myöhemmin samana päivänä Guy Markenmore matkusti tänne. Samoin myös Carter. Kenties he kohtasivat toisensa junassa; kenties he matkustivat yhdessä. Mutta, oli miten oli, sir Thomas ja minä olemme juurikään päässeet selville, että Guy Markenmore ja Carter olivat yhdessä näillä ylänteillä myöhään saman päivän iltana ja keskustelivat tuttavallisesti. Kaikesta siitä päättäen, mitä olen kuullut, Guy Markenmore oli puhelias, toverillinen mies, avomielinen ja rehellinen; saatuaan tietää, että Carter oli sir Thomasin apulainen, Guy uskoi nähtävästi Carterille salaisuuden. Ja sir Thomas ja minä olemme vasta äsken saaneet varmoja tietoja siitä, että Guy kertoi Carterille palaavansa Markenmoren notkelman kautta hyvin varhain seuraavana aamuna. Mitä tekee Carter? Hän päättää retkeillä yösydämen — yö oli lämmin, ottakaa huomioon! — väijyä Guyta varhain aamulla ja murhata hänet anastaakseen keksinnön ja rahat, jotka Guy, Lansbury ja parooni von Eckhardstein luovuttaisivat sinä yönä keksinnön ostamista varten. Ja — hän toteutti tämän suunnitelmansa. Sitten hän poistui tyynesti näiden kukkuloiden ja metsien kautta — kukapa olisi epäillyt tavallista jalkamiestä? Mutta luettuaan myöhemmin tapahtumasta sanomalehdistä, hän palasi tänne, huvimatkailijaa näytellen, Valtikkaan, missä minä kohtaan hänet ja missä, tunnustan sen, hän peijasi minua perinpohjin. Murhaajan vanha temppu, nähkääs, sillä murhaajilla on tapana kierrellä ja kaarrella rikospaikkansa lähettyvillä haluten sairaloisen uteliaasti ottaa selkoa, mitä on sanottu ja tehty. Kukaan ei epäillyt tätä miestä vähääkään — minä itse en osannut edes aavistaakaan, että hän olisi sekaantunut tähän juttuun. Hän viipyi yön Valtikassa ja poistui senjälkeen kävellen näiden ylänköjen poikki. Ja täällä — täällä hänelle sattui kohtalokas onnettomuus, mutta jollei hänelle olisi sattunut tapaturmaa ja jollemme me olisi löytäneet häntä ja noita papereita hänen taskustaan, niin minä luulen, ettemme olisi koskaan saaneet tietää, kuka tappoi Guy Markenmoren. Mutta — nyt me tiedämme."
Hän kumartui ja veti kuolleen miehen pehmeän hatun paremmin hänen kasvojensa yli. Kun hän kohotti katseensa, tarkasteli professori yhä miettivästi kädessään olevia papereita ja Fransemmery, tavattoman vakavana, katseli häntä. Mutta Harborough harppaili jo puiden lomitse Valencian luo.