"Rouva Tretheroe, te kai tunsitte Guy Markenmore-vainajan?"
"Kyllä."
"Tunsitteko hänet hyvin, niin sanoaksemme?"
"Kyllä — varsin hyvin — kerran!"
"Kuinka kauan olette tuntenut hänet?"
"Minä tunsin hänet siitä ajasta asti, kun isäni tuli Markenmoreen, tämän kunnan pastoriksi, jolloin minä olin seitsemäntoista-, kahdeksantoistavuotias tyttö, aina siihen saakka, kun Guy lähti tästä kartanosta, noin seitsemän vuotta sitten."
"Kuinka vanha olitte silloin, rouva Tretheroe?"
"Kaksikymmentäkaksi."
"Teidän tuttavuutenne siihen aikaan kesti niinmuodoin noin neljä tai viisi vuotta?"
"Suunnilleen niin kauan."