"Vain yhdessä on selvä päivämäärä — uudenvuoden iltana 1904. Muut ovat päivätyt maanantaina, keskiviikkona tai perjantaina, milloin mitenkin. Mutta kaikki ovat eri kuorissa, ja postileimat ovat juuri mainitsemaltani vuodelta ja seuraavalta vuodelta 1905."
"Eikö lompakossa ollut mitään muuta?"
"Kyllä. Kaksi hiuskiharaa — ilmeisesti saman henkilön — käärittynä kultapaperiin ja pieni pitsireunainen nenäliina."
"Oletteko näyttänyt näitä esineitä kenellekään, Blick, sen jälkeen kun löysitte ne?"
"Kyllä. Neuvoteltuani poliisikomisarion kanssa näytin niitä rouva Tretheroelle eilen hänen asunnossaan. Nähdessään ne hän sanoi itse kirjoittaneensa nuo seitsemän kirjettä Guy Markenmorelle muutamia vuosia sitten ja antaneensa nuo kaksi hiuskiharaa hänelle samoihin aikoihin, ja nenäliinan sanoi hän varmaan olevan omansa — hän arveli, että Guy oli kai näpistänyt sen häneltä joskus."
"Mutta kirjesalkku, mitä löysitte siitä?"
"Kaksi liikekirjettä, äskettäin päivättyä, jotka koskivat aivan tavallisia osakeasioita; kuitatun laskun kahden hengen aamiaisesta Carlton-hotellissa Lontoossa; se oli päivätty viime huhtikuun kolmantena. Erään yksityisluontoisen kirjeen, se oli päivälliskutsu. Kaksi Bond-kadun liikemiesten antamaa kuittia — toinen jalokivikauppiaan, toinen kirjakauppiaan. Ja sisälokerossa, alkuperäisessä kuoressaan, kirjeen, joka oli osoitettu Guy Markenmorelle, Markenmoren kartano, Selcaster, ja jonka allekirjoituksena on John Harborough."
"Onko se kirje nyt salkussa, siellä edessänne?"
"On."
"Onko sitä nähnyt kukaan sen jälkeen kun löysitte sen?"