"Kuulitteko mitään noista kahdesta vierashuoneessa olevasta miehestä?"
"Kyllä, sir, pari kertaa pistäydyin eteiseen ja kuulin heidän pakisevan."
"Aivan tavallisella äänellä kai? Tarkoitan, kuulitteko minkäänlaista kiistaa — kiihtyneitä ääniä tai muuta sellaista?"
"En ensinkään, sir! Aivan tavallista puhetta."
"Hyvä. No niin, juuri äsken sanoitte, että Guy Markenmoren kanssa oli yksi mies kello kahteen asti, mutta senjälkeen hänen kanssaan oli kaksi miestä kello kolmeen saakka. Mitä te oikeastaan tarkoitatte sillä?"
"Nähkääs, sir, tätä. Sanoinhan teille, että vaimoni oli huonovointinen sinä iltana ja mennyt aikaisin vuoteeseen. Puoli kahden maissa aamulla menin yläkertaan katsomaan, kuinka hän jaksoi. Hän oli sikeässä unessa, ja niinpä laskeuduin jälleen alakertaan. Mennessäni vierashuoneen oven ohitse luulin kuulleeni kolme ääntä kahden asemesta. Jäin kuuntelemaan ja eroitin selvästi kolme ääntä. Silloin käsitin, että joku kolmas oli liittynyt vieraan miehen ja herra Guyn seuraan."
"Mutta tämäpä kuulostaa omituiselta, Grimsdale! Miten saattoi kolmas mies päästä taloonne teidän siitä tietämättä? Siihen aikaan yöstä kaikki ovenne olivat kai kiinni, vai mitä?"
"Ne kaikki olivat kiinni, sir — lukitut. Tuo kolmas mies saattoi silti päästä sisälle vallan helposti. Te kai tunnette Valtikan, sir? No niin, tiedättehän, että talomme edustalla on kukkatarha ja nurmikko — tien ja talon välillä. Siitä vierashuoneesta, jota nämä herrat käyttivät, päästään kukkatarhaan ja nurmikolle lasiovesta. Sitä tietä he saattoivat päästää sisälle kenet hyvänsä — muita ovia ei tarvinnut lainkaan avata."
Tutkintotuomari silmäili valamiehistöä ja asianajajia. "Tuntuu siltä kuin nuo kaksi — Guy Markenmore ja ensimmäinen mies — olisivat jo edeltäpäin sopineet kolmannen kanssa", huomautti hän. "Grimsdale", jatkoi hän kääntyen todistajaan, "oletteko varma, ettei se vieras, joka saapui taloonne kello yhdeksän maanantai-iltana, maininnut odottavansa kahta henkilöä?"
"Ehdottomasti sir! Hän puhui vain yhdestä."