"Näyttikö hän olevan hyvällä tuulella?"
"Mitä parhaimmalla, sir! Hän pysähtyi eteiseen nauraen ja pakisten hieman entisistä ajoista, jolloin minä usein tapasin hänet metsästysretkillä. Sitten hän sanoi melkein odottamatta: 'Tänne on kai tullut eräs herrasmies, joka odottaa minua?' Minä vastasin niin olevan ja vein hänet suoraa päätä huoneeseen, missä vieras herrasmies oli odottamassa. Ohjasin hänet sisälle ja suljin oven."
"Kuulitteko, tervehtivätkö he jollakin tavoin toisiaan, Grimsdale?"
"Kyllä, sir, kuulin todellakin vieraan herrasmiehen sanovan: 'Hei, Markenmore!' ja sir Guyn vastaavan: 'Hei, vanha veikko, ikävä, että olen myöhästynyt.' Siinä oli kaikki, sir."
"Kuulitteko herra Guyn mainitsevan tuon toisen miehen nimeä?"
"En, sir."
"Ette silloin ettekä jälkeenpäinkään?"
"Myöhemmin ei minulla ollut siihen tilaisuuttakaan, sir. Minä en mennyt enää huoneeseen. Illallinen odotti heitä valmiina. Olin vienyt sisälle pullon whiskyä ja soodavettä, jonka herrat olivat tilanneet, ja uuniin oli lisätty puita. Palatessaan se herrasmies sanoi minulle, että hän ja hänen ystävänsä, jota hän odotti, olisivat luultavasti ylhäällä hyvin myöhään, koska heidän oli neuvoteltava monista liikeasioista, ja lisäsi, että jos haluaisin mennä levolle, hän päästäisi kyllä ystävänsä ulos ja huolehtisi siitä, että pääovi tulisi suljetuksi ja vierashuoneen valot sammutetuiksi."
"Menittekö levolle?"
"En, sir. En mennyt. Istuin ylhäällä myöhään yksikseni, kuten minulla yleensä on tapana, ja ajattelin, että sanoessaan myöhään he tarkoittavat kai puolta kahta tai niitä aikoja yöstä. Minun oli puuhattava itsellenikin illallista, ja syötyäni sen jäin istuskelemaan tarjoiluhuoneeseen ja tupakoimaan."