"Oudot ihmiset, kaupan päällisiksi!" sanoi Walkinshaw.
"Mistä sen tietäisimme?" kysyi Chilford. "Parinkymmenen kilometrin alalla on koko liuta henkilöitä, jotka saattavat olla liikesuhteissa Guy Markenmoren kanssa. Hänellä saattoi olla liikeasioita selvitettävänä tuona yönä aivan yhtä hyvin noiden kahden miehen kuin hänen veljensä ja sisarensakin kanssa. Niin kai asian laita olikin."
"Grimsdale vakuuttaa, että ensimmäinen miehistä oli amerikkalainen", huomautti Walkinshaw. "Meillä ei ole kovinkaan monta amerikkalaista täällä asumassa. Voisin laskea heidät sormillani."
"Se on totta", sanoi poliisikomisario. "Jos mies oli amerikkalainen — ja Grimsdale sanoo kohdanneensa heitä aikoinaan monia, joten hänen pitäisi tuntea — niin hän tuli jostakin kauempaa. Mutta erästä seikkaa en jaksa tässä käsittää — miten pääsivät hän ja tuo toinen mies pois aivan huomaamatta tiistai-aamuna?"
Fransemmery oli samoin kuin Blick kuunnellut tarkkaavasti mutta ääneti näitä mielipiteitä ja ajatuksia; hän rykäisi arastellen ikäänkuin pyydellen anteeksi jo sitäkin, että hän rohkeni sekaantua keskusteluun.
"Puhuttaessa — puhuttaessa Amerikasta", huomautti hän, "tällä seikalla ei liene mitään merkitystä eikä se taida olla edes minkäänlaisessa yhteydessä itse keskustelun aiheen kanssa, mutta sallinette minun huomauttaa, että postihöyrylaiva lähti Southamptonista New Yorkiin kello yksi päivällä viime tiistaina. Nähkääs, Markenmoresta on neljäkymmentäviisi kilometriä maanteitse Southamptoniin, ja jos se mies — ensimmäinen mies — oli amerikkalainen, voi olla mahdollista, että hän matkusti Southamptoniin, nousi tuohon laivaan ja oli kaukana merellä saamatta tietää, mitä oli tapahtunut sille miehelle, jolle hän oli tarjonnut illallisen. Tiedän tuosta laivasta siksi, että lähetin postissa eräitä vanhoja asiakirjoja muutamalle Yhdysvalloissa olevalle ystävälleni."
Poliisikomisario kierteli sotilasviiksiään ja tarkasteli Fransemmerya.
"Hm!" huomautti hän. "Siinä voi olla paljonkin perää — hän on todellakin saattanut matkustaa sitä tietä Lontoosta Southamptoniin. Mutta — kummallista, ettemme ole voineet saada selkoa hänen saapumisestaan ja lähdöstään!"
"Miksei hän palannut enää takaisin Valtikkaan — missä hänen piti saaman kolme puntaa neljätoista shillingiä?" kysyi Walkinshaw.
"En tiedä", sanoi poliisikomisario. "Mutta eräästä asiasta olen ihan varma — kuka hyvänsä hän lienee ollutkin, varhain aamulla Lontooseen menevään junaan ei hän noussut Selcasterin eikä Mitbournen asemalla tuona aamuna. Selcasterissa astui junaan vain viisi matkustajaa, Mitbournessa kaksi, ja junamiehet tuntevat heidät jokikisen!"