"Rouva Elphinstone suojaa jotakuta", selitti hän. "Niin on asia! Mutta ketä?" Odottakaa vastausta tai mahdollisia huomautuksia hän taputti minua olalle ja lähti. Minä viivyttelin hetkisen vaihtaakseni pari sanaa Sheilan kanssa ja seurasin sitten häntä. Astelimme vierekkäin käytävässä.
"Luuletteko niin oikein tosissanne, Maythome?" kysyin pysähtyessämme hissin ovelle.
"Tietysti!" huudahti hän. "Puoli silmää ja pieni hitunen järkeä riittävät saamaan kenet hyvänsä siitä ehdottoman varmaksi! Rouva Elphinstone tietää — tietää. Mutta, kuten tuolla sisällä jo mainitsin, ketä hän suojaa? Yksi seikka on varma, Holt. Jollei hän suostu puhumaan, on minun ilmoitettava asia poliisille. Mutta tästä päivästä huomiseen hänellä on miettimisaikaa. Ja sillä välin —"
Hän katkaisi lauseensa äkkiä. Laskeuduimme alakertaan, menimme kadulle ja kävelimme sitten ripeästi pitkin Edgware-tietä. Tiesin, ketä hän tavoitti — Cottingleytä. Ja Praed-kadulla Cottingley äkkiä ilmestyi eteemme ikäänkuin maasta nousseena.
"Hän on täällä!" ilmoitti Cottingley. "Saapui autolla Euston-asemalta noin kuusi ja kolmekymmentä. Yksin. Olen järjestänyt kaikki yön varalle — leposijat Johnsonille ja kaiken muun. Toisen miehen näimme kerran aamun jälkeen. Nyt he ovat molemmat talossa. Kaikesta on huolehdittu."
Maythorne nyökkäsi; heidän kuiskuteltuaan keskenään hetkisen Maythorne ja minä poistuimme.
"Tarkoittiko hän, että Eccleshare on saapunut?" tiedustin. "Ja pidetäänkö häntä silmällä?"
"Niin tietystikin, Eccleshare", vastasi Maythorne. "Kukas muu sitten? Pidetäänkö häntä muka silmällä? Niin, häntä — heitä molempia pidetään silmällä!"
KAHDESKYMMENES LUKU
Avoin valtuutus