"Niinpä niin!" äänsi Kloop hihittäen. "Mutta — saatte nähdä, että hänellä on kaikki kunnossa."
"Mistä sen päätätte?" tiedusti Maythorne.
"Siitä, ettei kukaan selväjärkinen ihminen suorittaisi sellaista kauppaa avoimen julkisesti, jollei kaikki olisi kunnossa", selitti Kloop. "Ajatelkaa! Kaksisataatuhatta puntaa!"
"Meidän on yhtä kaikki saatava selitys", intti Maythorne. "Mikäli minä käsitän, ovat ne timantit Mazaroffin kuolemasta saakka olleet tämän herra Holtin omaisuutta. Eikö asia ole niin, Crole?"
"Kyllä", vastasi Crole lakoonisesti. Hän nousi pöytänsä äärestä, meni nurkassa olevalle kassakaapille ja otti jostakin sen sisälokerosta pitkulaisen kuoren. "Tässä on jälkisäädös. Vien sen mukaan. Mutta luultavasti herra Kloopin huomautus osoittautuu oikeaksi — Armintradella on kaikki kunnossa. Ja sillä tarkoitan, että Armintradella oli oikeus kaupan tekemiseen. Yksityiskohtia en osaa arvailla. Mutta — liikkeelle!"
Ulkona kadulla erosimme Kloopista. Crole, Maythorne ja minä otimme ajurin ja käskimme hänen viedä meidät Courthopen pankille. Crole istui jurona ja miettivänä, hypistellen jälkisäädöstä; Maythornen aivot näyttivät työskentelevän kiihkeästi. Vihdoin hän kohotti päätään.
"Nyt tuntuu olevan selvää, ettei Mazaroffia murhattu timanttien vuoksi", hän mutisi, ikäänkuin hieman harmissaan tästä asioiden uudesta käänteestä. "Enkä taitanut sitä koskaan uskoakaan. Mutta kun asia on siten — niin minkä tähden hänet murhattiin? Mikä oli vaikutin?"
"Olihan hänellä muassaan paljon muuta arvokasta, kuten tiedätte", huomautti Crole. "Ja meidän on käytävä tiedustelemassa muiltakin ihmisiltä selviydyttyämme Armintradesta, kuten esimerkiksi Ecclesharelta ja tuolta Parslavelta. Väkenne kai pitää heitä tarkoin silmällä?"
"Heidän olisi tunkeuduttava viemäriputkien tahi rotanreikien kautta pujahtaakseen pois miehieni huomaamatta", kerskasi Maythorne. "He ovat varmassa tallessa — olivat ainakin silloin, kun poistuin toimistostani. Niinpä kyllä, pistäydymme Ecclesharen luona, kun olemme suorittaneet tehtävämme Cityssä. Mutta Armintrade ensin — se kauppa on saatava täysin selville."
Menimme Courthopen pankkiin yhdessä ja lähetimme käyntikorttimme Armintradelle. Meidät opastettiin viipymättä odotushuoneeseen ja jätettiin sitten hautomaan maltittomuuttamme hyvinkin kymmeneksi minuutiksi. Sitten avautui äkkiä ovi, ja Armindrade itse näyttäytyi ilmeisesti johtokunnan huoneen kynnykselle. Olen jo maininnut, että hän oli ovelapiirteinen, parrakas, ylpeäkäytöksinen mies. Hän näytti vieläkin ovelammalta ja kopeammalta seisoessaan siinä city-puvussaan, silmäillen meitä. Mutta hänen silmänsä hymyilivät — minusta tuntui hieman ivallisesti — ja hänen käytöksensä oli ulkonaisesti kohtelias.