Kirjoituspöytänsä laatikosta hän otti esille kirjepaperiarkin ja ojensi sen Crolelle, joka luki sen tarkkaavasti.
"Selvä on!" sanoi Crole antaessaan paperin takaisin. "Hän antoi teille yhden kuukauden kestävän valtuuden myydä timantit sadastaseitsemästäkymmenestäviidestätuhannesta punnasta. Ja — te olette ryhtynyt asiaan?"
"Olen ryhtynyt siihen ja myynyt molemmat timantit, kuten mainitsitte, eräälle yhtymälle kahdestasadastatuhannesta. Siinä kaikki!"
Crole nyökkäsi. Sitten hän kumartui hiukan eteenpäin ja katsoi vakavasti Armintradea silmiin.
"Niinpä niin! Entä sitten se valtuussumma? Sataseitsemänkymmentäviisituhatta puntaa? Se olisi tietenkin ollut maksettava Mazaroffille."
"Juuri niin! Erä on Salim Mazaroff-vainajan oikeudenmukaisen perillisen tai perillisten, hänen testamenttinsa saajain ja kaikkien asianmukaisesti oikeutettujen henkilöiden käytettävissä."
Crole osoitti minua.
"Tämä herra Holt on jälkisäädöksen mukaan Mazaroffin ainoa perijä. Hän saa — kaikki!"
Armintrade naurahti ja hymyili minulle varovan näköisenä.
"Onneksi olkoon, herra Holt!" hän virkkoi. "Mutta — oletteko siitä varma? Entä ne kummalliset tosiseikat, että Salim Mazaroff olikin sama henkilö kuin Andrew Merchison, että rouva Elphinstone oikeastaan onkin rouva Merchison ja niin edelleen? Sitäpaitsi olen kuullut, että Yorkissa tehty jälkisäädös on kadoksissa."