"Jälkisäädös on tässä!" ilmoitti Crole, ojentaen kirjekuorta. "Voitte lukea sen."
Armintraden kasvonilmeet muuttuivat hänen otettuaan jälkisäädöksen ja luettuaan sen. Hän tarkasti allekirjoitusta huolellisesti ja pitkään, luoden sitten Croleen tarkkaavan silmäyksen antaessaan paperin takaisin.
"Mitä", hän kysyi tyynesti, "mitä te, asianajaja, arvelette tästä jälkisäädöksestä?"
"Että sitä ei voi kumota mikään", vastasi Crole empimättä. "Siitä ei voida nostaa riitaakaan. Kaikki, mitä Mazaroffilla kuollessaan oli, kuuluu herra Holtille. Siis —"
"Siis olen herra Holtille velkaa sataseitsemänkymmentäviisituhatta puntaa", täydensi Armintrade nauraen. "Se sopii! Lähetänkö maksuosoituksen ja paperit teille, herra Crole? Hyvä — teen sen heti. Onpa hauskaa, että jälkisäädös on löytynyt."
Nousimme kaikki seisomaan. Nyt vasta puhkesi Maythorne puhumaan, kääntyen Armintraden puoleen.
"Ette katsonut tarpeelliseksi saapua todistamaan kuulusteluun?" hän huomautti.
"Mitä ilmoittamista minulla olisi ollut?" kysyi Armintrade. "Mazaroffin ja minun väliset liikeasiat eivät olleet millään tavoin hänen murhansa yhteydessä."
"Oletteko itse muodostanut minkäänlaista otaksumaa hänen murhastaan?" jatkoi Maythorne.
"Olen kaksikin. Toisen mukaan oli häntä saattanut Lontoosta saakka seurata joku, joka tiesi, että hänellä oli toinen sininen timantti muassaan — hän oli kovin huoleton, ajattelematon mies! Toisen mukaan se oli tavallinen ryöstömurha, jonka suoritti joku hänen Lehtokurpassa kestitsemistään miehistä. Missä esimerkiksi on tuo kadonnut Parslave? Tähän mennessä eivät poliisit luullakseni ole päässeet hänen jäljilleen. Mahdollisesti juuri hän murhasi Mazaroffin, ryösti ruumiin ja livisti. Joka tapauksessa hän on kadonnut."