Maythorne nyökkäsi äänettömänä, ja poistuimme virkkamatta enää mitään.
YHDESKOLMATTA LUKU
Uusia renkaita
Poistuimme äänettömästi ja mutkattomasti, ikäänkuin olisimme olleet hyvin tavallisia vieraita ja käyneet varsin jokapäiväisellä asialla. Mutta ulkosalla, Mincing-kujassa, Maythorne seisahtui ja katsoi kysyvästi Croleen.
"Saitteko varmuuden?" hän tiedusti.
"Mitä siihen tulee — kyllä", vastasi Crole. "Sitä valtuutta ei voi epäillä — se on ihan selvä. Mazaroffin omasta käsialasta ja omista ehdoista ei voi päästä mihinkään! Arvelin, että asia olisi siihen suuntaan — en voinut uskoa, että Armintrade olisi myynyt noita timantteja, jollei hänellä olisi ollut siihen laillista oikeutta. Nyt meidän on vain odotettava hänen maksuosoitustaan luovutussummalle. Saatte nähdä, että se saapuu minulle hänen lupauksensa mukaan — heti. Ja siihen päättyy jutun se osa."
"No, hyvä — jos te kerran olette tyytyväinen", virkkoi Maythorne. Asteltuaan muutamia metrejä hän pysähtyi uudelleen. "Toivoisinpa, että tuntisimme hiukan tarkemmin Mazaroffin puuhat toisena päivänä hänen Lehtokurpassa ollessaan", hän jupisi. "Kaikki on epämääräistä, hämärää, epävarmaa — ja kuitenkin pirahtelee aina jotakin selville. Te ette kai tiedä paljoakaan siitä, mitä hän hommaili sinä päivänä, vai mitä, Holt?"
"En juuri mitään — en todellakaan mitään", vastasin. "Aamiaisen jälkeen hän ilmoitti minulle haluavansa viettää sen päivän yksikseen. Hän lähti liikkeelle kohta senjälkeen kädessään vankka kävelykeppi ja nenällään siniset silmälasit. Luultavasti hän käytti niitä jonkunlaisena naamarina, sillä milloinkaan muulloin en nähnyt hänellä silmälaseja ja tiesin, että hänen silmänsä olivat harvinaisen hyvät. Hän oli ulkosalla koko päivän — tapasin hänet vasta illalla. En tiedä, missä hän kävi tai keitä hän kohtasi."
"Hän tietysti tunsi paikkakunnan hyvin", huomautti Maythorne. "Emme voi sanoa, minne hän ei olisi voinut mennä tai ketä hän ei olisi voinut kohdata — tahi (mikä on perin tärkeä seikka!) mitä sopimuksia hän ei olisi voinut tehdä seuraavan päivän tahi illan varalta."
"Seuraavan päivän hän oli minun seurassani", sanoin, "ainakin jokseenkin koko päivän. Ajelimme autolla ympäristössä — katselemassa kirkkoja, raunioita ja muita sentapaisia. Hän katosi vasta illalla kello puoli kahdeksan jälkeen."