"Meni epäilemättä tapaamaan jotakuta", mutisi Maythorne. "Ja tapasi kuoleman! No niin — seuraava tehtävämme koskee Ecclesharea ja Parslavea. Jollemme saa asiaan mitään valaistusta niiltä kahdelta…"
Hän seisahtui, etsien katseellaan ajuria. Hänen antaessaan merkin eräälle, joka oli vähän matkan päässä, puhkesi Crole päätään pudistaen puhumaan.
"Minun luuloni on, että Ecclesharella on meille kerrottavana yhtä selvä tarina kuin äsken kuulimme Armintradelta. Olemme joutuneet pois jäljiltä, Maythorne! Tai oikeastaan emme ole jäljillä olleetkaan. Minulla on sisäinen tunne, ettei Armintrade, ei Eccleshare eikä Parslave tiedä mitään Mazaroffin murhasta eivätkä ole millään tavoin sekaantuneet siihen. Emme ole päässeet kyllin syvälle — meidän on vielä kaivettava muutamia metrejä."
"Yhtä kaikki käymme ottamassa selkoa siitä, mitä Eccleshare ja Parslave tietävät", vastasi Maythorne. "Ehkä saamme vähän vihiä, pienen viittauksen tahi jotakin sellaista. Kenties", hän lisäsi sijoittuessamme rattaille, "minulla itselläni on hyvin oikeaan osuva käsitys siitä, miten asianlaita on, Crole — mutta tahdon saada kaikki mahdolliset lisätiedot. Ja haluan tietää, miksi Parslave on virunut kaikessa rauhassa Ecclesharen talossa täällä Lontoossa jutun alusta alkaen. Conduit-kadulle!" käski hän, ajurin sulkiessa ovea jälkeemme. "Aion vain hiukan pistäytyä siellä, ennen kuin jatkamme matkaamme Ecclesharen asunnolle."
Maythornen ehdotuksesta laskeuduimme rattailta Conduit-kadun kulmassa ja astelimme hänen toimistoonsa. Hänen ovensa edustalla oli hieno, silminnähtävästi ihan uusi Rolls-Royce-auto, jonka ohjaajan liveri oli hitusen liian komea. Sen nähdessään Crole hymyili.
"Ylimyksellisiä asiakkaitanne, niinkö, Maythorne?" hän virkkoi pilaillen. "Ainakin joku herttua tahi herttuatar, vai mitä?"
"Aivan päinvastoin, jos tahdotte sen tietää", vastasi Maythorne, joka oli luonut autoon ja sen ohjaajaan terävän silmäyksen. "Tuo on sir Samuel Leeken auto — tai oikeammin yksi niistä — ja ohjaajalla on hänen liverinsä. Olenpa melkein varma siitä, kenet tapaamme toimistossamme."
"Kenet?" kysyi Crole. "Lady Leekenkö?"
"Ei — vaan hänen veljenpoikansa Mallisonin. Tuhat yhtä vastaan siitä!
Olen odottanut häntä viime vuorokauden aikana. Käykää sisälle!"
Menimme Maythornen palatsimaiseen huoneistoon. Astuessamme etutoimistoon tuli toinen naiskonttoristi luoksemme.