"Mikä päivä silloin oli?"
"Sitä en osaa sanoa. Olen huono muistamaan päiviä. Mutta hän mainitsi saapuneensa Lehtokurppaan edellisenä iltapäivänä. Ehkä voitte sen nojalla määrätä päivän."
"Kyllä voimme. Tärkeätä on se, että kohtasitte Mazaroffin
Gilchesterissä päivää senjälkeen, kun hän oli tullut Lehtokurppaan.
Muistatteko ajan tarkalleen?"
"Kyllä — noin kello kaksi iltapäivällä."
"No — puhelitteko taaskin timanteista?"
"Tietysti! Hän kertoi minulle, mitä oli tehnyt. Hän oli muka tavannut asiamiehensä — Arm —"
"Nimi on Armintrade."
"Sehän se oli! Armintrade. Hän sanoi tavanneensa Armintraden, joka oli metsästämässä lähistöllä, ja he olivat tehneet sopimuksen. Armintrade on jo pannut alulle suuren kaupan. Mazaroff oli sen vuoksi laatinut Armintradelle valtuuden myydä ne sadastasaitsemästäkymmenestäviidestätuhannesta punnasta. Hän luuli Armintraden hyväksyvän sen. Mutta jollei hän hyväksyisi, selitti Mazaroff, niin silloin lady Leeke saisi ne ensiksi mainitusta hinnasta — sadastakuudestakymmenestätuhannesta punnasta."
"Se vahvistaa Armintraden kertomuksen", huomautti Maythorne syrjään Crolelle ja minulle. "No niin", jatkoi hän vieraalleen. "Siinä kaiketi onkin kaikki? Enää ette luultavasti puhuneet timanteista?"
"Emme. Siihen se päättyi. Tietystikin, jos Armintrade käyttäisi saamaansa valtuutusta, olisi koko juttu lopussa — jollei, niin lady Leeke saisi vuoronsa. Muuta ei siitä ollut puhetta."