"Erositteko Gilchesterissä?"
"Luonnollisesti! Poistuin autollani takaisin rajan poikki Jedburghiin ja sitten yhä kauemmaksi pohjoiseen. Sitten kuulin Mazaroffin katoamisesta ja murhasta. Mutta onko teillä aavistusta, minkä tähden hänet murhattiin?"
"Eipä juuri", vitasi Maythorne. "Entä teillä?"
Mallison iski meille silmää tietävän näköisenä.
"Hän oli omituinen miekkonen!" hän sanoi. "Olin hänen seurassaan julkisissa paikoissa kahdesti tai kolmasti — otimme ryyppyjä ja poltimme sikaareja. Hän oli liian herkkä näyttelemään rahojaan tuntemattomien nähden — eikä ainoastaan rahojaan, vaan muutakin. Silloinkin Gilchesterissä, kun istuimme tupakkahuoneessa — siellä on koko joukko uppo-outoja Pekkoja ja Paavoja ympärillämme — veti Mazaroff liivintaskustaan kourallisen irrallisia timantteja vain valaistakseen minulle jotakin kohtaa puheestamme! Niin, en ole aasi! Hän suorastaan houkutteli vaaraa niskaansa! Hänet nitistettiin sen tähden, mitä hänellä oli mukanaan! Se on minun mielipiteeni."
"Saatatte olla oikeassa, herra Mallison", myönsi Maythorne teeskennellyn juhlallisesti. "Ilmeisesti hän oli ajattelematon. Niin, olen hyvin kiitollinen käynnistänne."
"Ei siitä mitään", vastasi Mallison suorasukaisesti. "Arvelin muutoin vain pistäytyä, ymmärrättehän — autan aina mielelläni."
Hän poistui sitten pian, ja me kolme siunailimme toisiamme. Crole alkoi puhua ensiksi.
"Kuten äsken sanoitte, Maythorne, se osoittaa Armintraden kertomuksen oikeaksi", hän sanoi. "Ja minusta alkaa tuntua, että tuon nuorukaisen viittauksessa on perää, että tämä on yksinkertainen ryöstömurha. Mazaroffia on helposti voitu seurata ja hänet sitten, kuten Mallison lausui, nitistää sen tähden, mitä hänellä oli muassaan."
"Se ei suinkaan ole uusi otaksuma", huomautti Maythorne. "Se on ensinnä esitetty — mutta siinä saattaa olla kaikenlaisia muunnoksia. No niin, nyt — Ecclesharen ja Parslaven kimppuun! Se on lähin —"