"Nainen", toisti Eccleshare levollisesti. "Pitkä, hoikka nainen, joka asteli hyvin ripeästi — eroitimme hänen raskaan huohotuksensa. Hän kiiti sivuitsemme kuin leimaus."
"Mihin suuntaan?" kysyi Maythorne.
"Marrasdaleen päin", vastasi Eccleshare.
"Entä sitten?" hoputti Maythorne lyhyen hiljaisuuden jälkeen.
"Sitten Parslave ja minä lähdimme jatkamaan matkaamme — hänen aikansa alkoi olla täpärällä. Emme enää nähneet emmekä kuulleet mitään. Menimme Cowien mökin ohitse. Kerroitte Cowien nähneen meidät. Se on todennäköistä, mutta me emme huomanneet häntä. Kävelimme ripeästi nummen poikki ja valtatielle päästyämme erosimme. Minä menin High Cap Lodgeen, ja Parslave — mutta kertokoon Parslave itse, mitä hän teki!"
Käännyimme kaikki Parslaven puoleen, joka yhä istui oven pielessä tuolin reunalla, pyöritellen peukaloitaan.
"Menin tietä pitkin suoraa päätä Petherbyn asemalle", alkoi Parslave. "Nousin yhdeksän ja viidentoista junaan — se oli viimeinen Newcastleen päin. Saavuin Newcastleen kymmenen ja viisikymmentä. Majoituin yöksi aseman lähellä olevaan raittiushotelliin. Kävin herra Grahamin, lakimiehen, luona heti syötyäni aamiaista seuraavana aamuna — kello lienee ollut noin kymmenen. Toimitettuani asiani hänen luonaan haukkasin palasen ja sitten nousin Lontooseen lähtevään kahdentoista ja kymmenen pikajunaan. Saavuin King's Crossille neljänneksen yli kuusi samana iltana. Tulin suoraan tänne ja täällä olen ollut siitä asti."
"Sallikaa minun tehdä Parslavelle kysymys, niin kauan kun se on mielessäni", sanoi Crole. "Parslave, tarkoitatteko ettette Marrasdalesta lähdettyänne ole saanut mitään tietoa siellä tapahtuneesta murhasta? Ette sanomalehdistäkään?"
"En osaa lukea, sir", vastasi Parslave. "En ole käynyt kouluja. En osaa lukea enkä kirjoittaa."
"Mutta olettehan ollut tohtori Ecclesharen taloudenhoitajattaren seurassa", jatkoi Crole. "Väitättekö, ettei hänkään ole milloinkaan lukenut teille siitä sanomalehdistä?"