"Eikö rouva Elphinstone siis ole käyttänyt niitä?" kysäisi Maythorne.
"Hän piti niitä vanhakuosisina ja liian raskaina", vastasi Elphinstone. "Hänestä ne luullakseni olivat omituisia, harvinaisia esineitä — hän väitti, että niitä oli alkuaan käytetty pitämään kiinni viittoja — miesten viittoja — olkapäillä, ja pani ne syrjään. En muista hänen käyttäneen niitä kertaakaan — mutta olen ehdottoman varma, että näyttämänne on toinen niistä kahdesta. Mutta mistä sen saitte?"
"Riittäköön toistaiseksi, kun sanon, herra Elphinstone, että löysin sen sattumalta käydessäni Marrasdalessa. Älkää välittäkö muusta tällä hetkellä!"
Hän pani rintaneulan takaisin taskuunsa ja nousi pystyyn katsahtaen meihin muihin. "No? Entä nyt?"
Ei kukaan ehdottanut mitään. Sitten puhkesi Elphinstone puhumaan.
"Kunpa tietäisin, miten vaimolleni on käynyt!" hän valitti. "Eikö kukaan osaa keksiä, mitä olisi tehtävä?"
"Häntä ryhdytään etsimään, sir", lohdutti Corkerdale. Hän nykäisi
Mannersia. "Mielestäni olisi meidän parasta käydä toimeen", hän jupisi.
"Ensin hotelliin, vai mitä?"
Maythorne kääntyi Ecclesharen puoleen.
"Kai teillä on puhelin. Sepä hyvä! Soitetaan Shortin hotelliin ja kuulustellaan, onko rouva Elphinstone palannut sinne."
Hän poistui Ecclesharen seuratessa eteissaliin. Me muut jäimme odottamaan. Heidän palatessaan muutamien minuuttien kuluttua pudisti Maythorne päätään.