"Herra Holt tuntee perheen", hän kuiskasi suostuttelevasti. "Menkää te sisään, herra Holt, tunnustelemaan maaperää! Emme tahdo olla tungettelijoita emmekä toisten vaivaksi, ymmärrättehän, mutta meidän on saatava selityksiä. Pyytäkää neiti Merchisonia puheillenne ja —"
Hän katkaisi lauseensa nyökäyttäen tarkoittavasti päätään ovea kohti. Ja kun kiihkeästi halusin tavata Sheilaa ja varmistua siitä, että hän oli terve ja vahingoittumaton, koputin oveen ja astuin huoneeseen. Näin Sheilan heti; hän seisoi takan toisella puolella; toisella puolella seisoi herra Elphinstone tapansa mukaan puolittain huolissaan, puolittain hämillään. Heidän välissään seisoi hattu kädessä pitkä, virallisen näköinen mies, jonka heti arvasin lääkäriksi, josta olimme äsken kuulleet. Hän puhui parhaillaan minun tullessani, ja vilkaistuaan vain minuun hän jatkoi:
"— kun hän vain saa levätä yön rauhassa, on hän luullakseni jälleen terve ja pirteä. Mutta käyn täällä uudelleen parin tunnin kuluttua, herra Elphinstone, ja sitten ehkä annan rouva Elphinstonelle unilääkettä. Pitäkää hoitajatar täällä koko yö, hän säästää teiltä paljon huolta ja vaivaa. Muuta ei tällä hetkellä tarvita."
Hän kääntyi ovelle, ja kun minä vielä olin sen vieressä, aukaisin sen, päästin hänet ulos ja suljin sen hänen jälkeensä, samalla luiskauttaen salvan kiinni — noiden kolmen ulkona odottavan miehen ei pitänyt saada tulla sisälle, ennen kuin minä olin saanut varmuuden eräästä asiasta. Käännyin ympäri; Sheila jo lähestyi minua.
"Eihän sinulle ole tapahtunut mitään pahaa?" kysyin kiihkeästi.
"Olethan terve ja vahingoittumaton?"
"Olen kyllä!" vastasi hän. "Minulla ei ole mitään vikaa. Mutta — kaikki muu on hullusti! Maythorne? Missä hän on?"
"Tuolla oven takana", ilmoitin. "Ja siellä on myöskin poliiseja. Heitä on kaksi, Corkerdale ja Manners. Päästänkö heidät sisään?"
Herra Elphinstone oli kuullut kaikki ja astahti eteenpäin.
"Hyvä Jumala!" hän tuskaili. "Minun mielestäni, Sheila, emme totisesti voi päästää noita ihmisiä tänne! Äitisi palasi ja vaipui menehtyneenä vuoteeseen — meidän oli lähetettävä noutamaan lääkäriä ja sairaanhoitajatarta — en itsekään ole saanut minkäänlaista selitystä salaperäisistä puuhistanne — katoamisestanne ja kaikesta muusta, ja — todella —"
"Meidän on tavattava poliisit heti!" keskeytti Sheila. "Laske heidät tänne, Mervyn! Kuulet kaikki, mitä heille puhun", hän lisäsi Elphinstonelle. "Eikä hetkeäkään saa vitkastella! Avaa ovi!"