"He tulivat takaisin juuri silloin kun minäkin palasin, sir", hän ilmoitti kuiskaten. "Molemmat. Autolla. Soitin senvuoksi teille sinne heti."
"Se oli hyvin tehty!" kehui Maythorne. "Mutta — vain rouva Elphinstone ja neiti Merchisonko? Eikö kamaripalvelijatarta?"
"Ei, sir. Vain rouva ja hänen tyttärensä. Rouva Elphinstone voi luultavasti pahoin. Heidän huoneistossaan on lääkäri."
"Voi pahoin, niinkö? Oletteko kuullut tarkempia tietoja?"
"En, sir. Hän meni hissillä ylös kuten tavallisesti, mutta näytti kyllä hyvin väsyneeltä. Mutta heti sen jälkeen he lähettivät noutamaan lääkäriä."
Maythorne kääntyi poliisien puoleen. Mutta ennenkuin hän ehti virkkaa mitään, riensi kadunkulman takaa esille sairaanhoitajattaren puvussa oleva nainen ja kiiti portaita ylös hotelliin. Näimme hänen puhuttelevan eteisvartijaa, joka heti vei hänet hissiin.
"Lääkäri on ilmeisesti puhelimitse kutsunut hoitajattaren", huomautti
Maythorne. "Hm! Meidän ei oikein sovi tunkeutua sairaan luokse."
Mutta Corkerdale pudisti päätään, ja hänen kasvonsa saivat heltymättömän ilmeen.
"Olkoonpa hän sairas tai ei, herra Maythorne", hän virkkoi, "minä menen sinne! Asia on hieman liian vakava. Ja onhan siellä nuorempi nainen. Hän tietää, missä hänen äitinsä on ollut, mistä he ovat tulleet ja missä on se toinen nainen, kamaripalvelijatar. Me menemme, Manners."
Maythorne ja minä seurasimme heitä. Nousimme siihen kerrokseen, jossa Elphinstonein huoneet sijaitsivat. Ovella Corkerdale pysähtyi ja katsoi minuun.