Odotin kärsimättömänä kaupan ulkopuolella, kunnes toiset kolme tulivat luokseni. Meidän oli hiukan vaikea löytää ajuria; niitä ei ollut runsaasti tässä synkässä kaupunginosassa. Kun vihdoin olimme ahtautuneet rattaille, tuskittelin koko ajan niiden vieriessä miellyttävämpään ympäristöön. Kolme kumppaniani oli jättäytynyt äänettömyyden valtaan; kukin heistä näytti hautovan omia mietteitään. Ei kukaan virkkanut mitään, ennen kuin olimme lähellä Shortin hotellia; sitten Manners äkkiä lausui ääneen, mitä hän ilmeisesti oli ajatellut.
"Tuon Bownas-rukan on täytynyt saapua Lontooseen samalla junalla kuin Elphinstonetkin." Hänen äänensävynsä osoitti, että hän luuli tehneensä hämmästyttävän havainnon.
"Ilmeisesti!" huomautti Maythorne suoraan tapaansa. "Ilmeisesti, koska hän kävi Shortin hotellissa hyvin pian heidän saapumisensa jälkeen."
"Tarkoitan sitä", selitti Manners, "että jos asia on niin — kuten sen täytyy olla — niin hän seurasi heitä tahi jotakuta heistä."
"Myöskin se tuntui ilmeisen selvältä", yhtyi Maythorne. "Minä väittäisin, että hän teki niin, erikoisesti sen nojalla, että hän meni noiden kolmen naisen jäljessä, kun he lähtivät hotellista."
"Mutta minkä tähden?" kysyi Manners. "Miksi? Sitä minä en jaksa käsittää."
Senjälkeen syntyi lyhyt äänettömyys. Sitten puhkesi Corkerdale puhumaan.
"Mainitsittehan, että hän on sanomalehtimies, uutistenhankkija. Ne vekkulit tunkevat nenänsä sellaisiin paikkoihin ja sellaisiin asioihin, mihin heillä ei ole oikeutta kajota. He ovat eräänlaisia salametsästäjiä. Useammin kuin kerran he ovat pilanneet minulta pelin. He ovat saaneet päähänsä, että he tekevät mainiosti, jos toimivat vähän etsivänammatissa sanomalehtensä laskuun. Se avaa heille tien toimituksensa suosioon. Minä luulisin tämän miekkosen kulkeneen omaa latuaan murhasta saakka — ja nyt näette, mihin se on hänet vienyt! Hän itse on murhattu!"
"Ahaa!" äänsi Maythorne äänessään ivallinen värähdys, joka jäi kumppaneiltamme huomaamatta. "Minua ei ihmetyttäisi, jos olisitte oikeassa, Corkerdale. Mutta mikä vahinko, ettemme mekin osuneet hänen ladulleen! Sillä jos hänet murhattiin sitä varten, että hänet saataisiin vaarattomaksi, niin saatte panna henkenne veikkaan siitä, että hän oli oikeilla jäljillä! Mutta nyt olemme perillä."
Eteisvartijan apulainen kiiruhti Shortin hotellin portaita alas ja avasi vaunujemme oven, katsoen Maythorneen tietävän näköisenä.