Palasimme kauppaan ja seisoimme siellä vähän aikaa keskustellen tapahtumasta ja sen yhteydessä olevista seikoista. Äkkiä kilisi kauppiaan puhelimen kello. Hän kiiruhti vastaamaan, katsahtaen kohta kaapista taakseen meihin.
"Onko joku herroista Maythorne?" hän kysyi. "Häntä pyydetään puhelimeen."
Maythorne astui lattian poikki ja tarttui kuulotorveen. Hetkisen kuluttua hänkin pyörähti meihin päin.
"Eteisvartijan apulainen puhuu!" hän huudahti. "Rouva Elphinstone ja neiti Merchison ovat tulleet takaisin!"
SEITSEMÄSKOLMATTA LUKU
Syytettynä
Olin siihen saakka ollut jotakuinkin toimettomana katselijana ja tarkkailijana, mutta heti Maythornen mieltäkuohuttavan ilmoituksen jälkeen muutuin vireän toimeliaaksi. Olin puolitiessä kaupan ovella, ennenkuin viimeinen sana oli lähtenyt hänen huuliltaan. Mutta hän oli yhtä ripeäliikkeinen, ja hänen kätensä oli käsivarrellani, kun olin astumassa kynnyksen yli.
"Minne aiotte?" huudahti hän.
"Minnekö? Shortin hotelliin tietysti?" vastasin. "Ettekö te lähde?"
"Kyllähän toki!" hän sanoi. "Mutta malttakaa hetkinen! Näiden toisten kahden on parasta lähteä mukaan. Ja ensin pari sanaa tälle kauppiaalle."