Herra Mazaroff
Dick Harker se ensinnä toimitti minut kosketuksiin sen miehen kanssa, jonka salaperäinen, minun seurassani tapahtunut murha oli kolmella mantereella Mazaroffin juttuna kuuluisiksi tulleiden tapausten pohjana. Harker ja minä olimme vanhoja koulutovereita; yhdessä liityimme armeijaan nuorina upseereina; olimme samassa pataljoonassa koko maailmansodan ajan; haavoituimme samana päivänä ja samassa kahakassa — kaksi viikkoa ennen aselepoa; meidät lähetettiin samaan sairaalaan kotimaahan ja pääsimme sieltä vihdoin, kumpikin kykenemättä jatkamaan sotapalvelusta, mutta kummallakin onneksi kaikki jäsenet tallella. Ja ensimmäiseksi pisti silloin silmäämme se seikka, että se maailma, johon ilmestyimme, oli äärettömän paljon toisenlainen kuin se, joka oli olemassa silloin, kun lähdimme Belgiaan ensimmäisten sadantuhannen miehen mukana; ja toiseksi saimme sen varman vakaumuksen, ettei mikään enää pääsisi entiselleen. Olimme tyyten tuntemattoman kynnyksellä, ja anteeksiannettavaa oli, että me kumpikin jonkun aikaa vetelehdimme Lontoossa tekemättä mitään, katsellen ympärillemme ja ihmetellen. Eräänä aamuna Harker saapui asuntooni minun ollessani vielä aamiaisella, viskasi pöydälle Times-lehden numeron ja osoitti sinisellä kynällä merkittyä ilmoitusta henkilösarekkeessa.
"Tuossa on sinulle hommaa, Mervyn", hän huomautti tavalliseen suorasukaiseen tapaansa. "Pane toimeksi!"
Otin lehden ja luin ilmoituksen, ennen kuin virkoin mitään.
Henkilö, joka on äskettäin palannut Englantiin oltuaan pitkän ajan ulkomailla ja aikoo lähteä laajalle kiertomatkalle pohjoisiin maakuntiin omalla autollaan, haluaa seurakseen hilpeätä, seurustelukykyistä, hyvin kasvatettua ja tietorikasta nuorta herrasmiestä. Etusija annetaan entiselle upseerille, joka haavoittuneena on vapautettu palveluksesta. Hyvä täysihoito ja runsas palkkio luvataan. Tarjokkaita pyydetään lähettämään täydelliset ja tarkat tiedot itsestään ja ilmoitukset suosittajistaan osoitteella: Lokero M. 5343, The Times, E.C.4.
Laskin lehden syrjään ja kävin jälleen käsiksi aamiaiseeni.
"Hakijoita ilmaantunee kymmenisentuhatta", huomautin, "pikemminkin enemmän kuin vähemmän".
"Joku heistä joutuu ensi sijalle", tokaisi Harker. "Miksi et juuri sinä?"
"Tai — sinä?" vastasin.
"En minä!" torjui hän jyrkästi. "Se homma on sinua varten. Minulla on eräs toinen suunnitelma itseni varalle. Mutta tuo on omituinen ilmoitus, eikö olekin? Luultavasti joku miljoonamies. Tekisi mieli tietää, kuka ja mikä hän on."