Rouva Elphinstone nyökkäsi empimättä myöntävästi.
"Oli kyllä", hän virkkoi, "ja lisäksi hyvin selvästi!"
Crole kääntyi puheenjohtajan puoleen.
"Monet henkilöt voivat todistaa, että sillä onnettomalla miehellä, jonka kuoleman johdosta tätä kuulustelua pidetään, oli vasen silmä kiero", hän puhui. "Hänellä oli myöskin syntymämerkki, ruskea luomi oikeassa kyynärvarressa. Sellainen merkki on kuitenkin luullakseni varsin tavallinen, enkä pidä sitä erikoisen tärkeänä. Mutta lujan vakaumukseni mukaan on saatavissa lisätodistuksia siitä, että vainaja oli Andrew Merchison, ja ehdottaisin —"
"Sitä ei tarvitse lainkaan epäillä!" kuului äkkiä huudahdus katselijain joukosta. "Mies oli Andrew Merchison!"
Tiesin, kenen ääni se oli, ennen kuin edes vilkaisin taakseni. Vanha herra Hassendeane, jonka olin pannut merkille, kun Crole ja minä tulimme huoneeseen, oli noussut istuimeltaan ja hymyili vakuuttavasti tutkintotuomarille. Ennen kuin viimemainittu ennätti virkkaa mitään hän jatkoi:
"En aikonut puhua mitään koko jutusta, ennen kuin näin, mitä tapahtui, herra tutkintotuomari. Mutta koska rouva Elphinstone ei voi olla varma, niin sopinee minun vakuuttaa, että minä olen! Menneinä päivinä tunsin Andrew Merchisonin varsin hyvin, silloin, kun hän usein kävi täällä, ja myöhemmin hänen ollessaan nuori mies — tunsin hänet myöskin sitten, kun hän oli mennyt avioliittoon neiti Lintonin, nykyisen rouva Elphinstonen kanssa. Ja muistan kasvoja erittäin hyvin — tunsinkin hänet varsin helposti, kun näin hänet äskeisenä iltana. Hän oli Andrew Merchison, siitä ei ole epäilystäkään! Tosin kaksi- tai kolmekolmatta vuotta vanhempana —"
"Missä näitte tämän miehen, herra Hassendeane?" keskeytti tutkintotuomari ilmeisesti ällistyneenä tästä uudesta käänteestä.
"Näin hänet samana iltana, jona hän ilmeisesti sai surmansa", vastasi vanha herra. "Se oli Birnsiden kylän raitilla, lähellä taloani. Olin ollut puutarhurini majalla, ja palatessani raittia pitkin näin pitkän miehen sytyttämässä sikaariaan Metcalfen talon porttikäytävässä — tuuli hiukan. Hän piti tulitikkua hyvin likellä kasvojaan, joten eroitin ne selvästi, ja panin merkille silmän kierouden, jonka muistin oikein hyvin."
"Ettekö puhutellut häntä?" tiedusti kuulustelija.