Vein heidät yksityiseen vierassaliin, jonka Mazaroff ja minä olimme tilanneet ja jota minä edelleen pidin hallussani — sinne tulivat kolme asianajajaamme, rouva ja herra Elphinstone ja Sheila; Maythorne neuvotteli jo poliisien kanssa rauhallisessa sopukassa samassa huoneessa, jossa kuulustelu oli pidetty. Sitä seuranneen keskustelun aikana puhuivat enimmäkseen asianajajat; se koski yksinomaan kadonneen jälkisäädöksen löytämismahdollisuuksia ja sitä, voitaisiinko alkuperäinen luonnos, joka oli kirjoitettu Mazaroffin käsialalla ja jossa myös oli hänen allekirjoituksensa, saattaa voimaan, jos varsinainen jälkisäädös pysyisi kadoksissa. Neuvottelu ei kiinnittänyt mieltäni; kaiken sen jälkeen, mitä olin kuullut, olin päättänyt, etten ottaisi pennyäkään vainajan rahoista. Ja minä keskeytin kömpelön karkeasti lakimiesten virallisen puhelun.
"Te kaikki unohdatte", sanoin, "että tehdessään jälkisäädöksensä Yorkissa herra Mazaroff eli, kuten häntä mielestäni on nimitettävä, herra Merchison ei tiennyt, että hänellä oli tytär."
He kaikki kääntyivät katsomaan minuun.
"Arveletteko, että hän olisi tehnyt toisenlaisen jälkisäädöksen, jos olisi tiennyt sen?" kysyi Wetherby.
"Voin sanoa vain sen, mitä tiedän", vastasin. "Kun Mazaroff eli Merchison kertoi minulle avioliitostaan, karkaamisestaan ja muista niiden yhteydessä olevista seikoista, mainitsi hän, että jos olisi syntynyt lapsi ennen hänen lähtöään, hän varmastikaan ei olisi poistunut. No niin, hän palasi — vuosikausien kuluttua — ja sai tietää, että hänellä oli lapsi — tytär. Hän näki tyttärensä! Ja minusta on järkeenmenevää otaksua, että hän siinä tapauksessa halusi jättää omaisuutensa tyttärelleen. Sitäpaitsi —"
Pysähdyin. Päähäni oli äkkiä juolahtanut eräs ajatus, josta olin iloinen.
"No?" tiedusti Wetherby leppoisesti.
"Ottaen huomioon sen, että hän tänne tultuaan huomasi olevansa isä", jatkoin, "on minusta perin ilmeistä, mitä hän teki Yorkissa laatimalleen jälkisäädökselle."
"Niinkö? Mitä sitten?" kysyi Wetherby.
"Poltti sen tietysti!" vastasin. "Miksi hän olisi jättänyt rahansa minulle, kun hänellä kerran oli oma tytär? Yorkissa ollessaan hän ei sitä aavistanut, mutta sai sen tietää tunnin tai parin kuluttua saavuttuamme tänne."